perjantai 19. joulukuuta 2008

Sananvapauden ystävät ry aka oikomahoito


Hei! Bloginne väite siitä, että ilmoituksemme rahankeräyksestä Virossa olisi "netihuijaus" tai "laiton" ovat kunniaamme loukkaavia, joten olemme tehneet teitä vastaan rikosilmoituksen. Teidän kannaltanne olisi varmaankin tosi hyvä, että poistaisitte perättömät herjauksenne viipymättä. Safka-blogiin laitettu tiedote rahankeräyksestä Virossa ei riko Suomen lakia mitenkään. Olemme tarkistaneet, että tällaisen asian voi antaa tiedoksi. Vihjauksenne siitä, että kyseessä olisi laiton huijaus, on ilman muuta kunniaa loukkaava. Pyydämme teitä lisäksi julkaisemaan blogissanne oikaisun. Kyseisessä tiedotteessa, kuten näkyy, kerätään tukea Virossa Neshadimovalle, ei Klenskille. Toivottavasti älyätte toimia ripeäsi - muussa tapauksessa tapaamme oikeudessa!


Koska minulla ei ole aikaa lähteä käräjöimään yhtään kenenkään kanssa, tai ylipäätään tutkinnan kohteeksi joutuminen aiheuttaisi kohtuutonta kiusaa luovun kissa-hiiri -leikistä tällä kertaa näin helpolla. Sangen epämiehekkäästi tosin, mutta en aio tämän antaa pilata ansaittua joululomaani.

En ota kantaa siihen, oliko vai eikö kyseisellä keräyksellä ollut lupaa Suomessa (tai kuinka monta kunnianloukkausjuttua Antifasisti-blogista ja saisi aikaan) totean, ettei asia kuulu minulle. Keräyksellä lienee siis lupa Virossa, mitä en ole koskaan kieltänytkään. Selkeä asia virhe oli, että rahaa kerättiin Neshadimovalle, Klenski oli vain tilin omistaja, mutta tämän kai ei pitäisi loukata kenenkään kunniaa.

Enpä olekaan ennen ollut rikosilmoituksen kohteena. Oikeudenkäyti ei ole minulle mikään leipälaji, joten pidän turpani kiinni tällä erää. Huomioiden kuitenkin, kuinka monen kapitalistin kunniaa olen tässä blogissa jo tähän mennessä koetellut, on yllättävää, että ensimmäinen isku tuli äärivasemmistosta. (Toivottavasti tämä ei vaikuta lukijoiden poliittiseen suuntautumiseen.)

Tämä käyköön "oikaisusta". Siinä lienevät kaikki Safkan vaatimat elementit, suorana lainauksena. Mikäli muuta oikaistavaa löytyy, kommenttimahdollisuun on sitä varten olemassa.

Noin muuten hyvää joulua ja älkää uskoko kaikkea mitä netissä sanotaan.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Google ja nettihuijaukset

Joillekin Google on Internetin synonyymi. Tässä postauksessa käsitellään hieman yleisasioita hakukoneista.

Miten hakukoneet toimivat?



Hakukoneet, kuten Google (tai Suomessa lähinnä Google) ovat internetpohjaisia ohjelmia, joiden avulla voi hausanojä käyttämällä etsiä sivuja Internetistä. Sivut päätyvät hakukoneisiin siten, että hakukonerobotti käy jatkuvasti läpi verkon sivuja. Tätä kutsutaan indeksoinniksi: hakukonerobotti lisää sivustojen sisällön tietokantaan. Tämä tapahtuu olemassaolevien linkkien kautta: Robotti seurailee sivuilla olevia linkkejä ja etsii uusia sivuja. Kun tietyillä avainsanoilla haetaan hakunoneesta, tietää hakukone millaista tekstisisältöä sivuilla on, ja antaa listan sivuista, joilla sanat esiintyvät.

Nykyisin hakukoneet analysoivat tuloksia pystyäkseen tarjoamaan mahdollisimman hyvin hakua vastaavat tulokset. Tällöin ne myös pyrkivät eliminoimaan huijaukset ja tarjoamaan laadukkaita tuloksia. Kehittyneimmät hakukoneet esimerkiksi tunnistavat melko hyvin keinotekoiset yritykset vaikuttaa tuloksiin. Esimerkiksi suosittujen avainsanojen lisääminen listana (sex sex sex free porn johanna tukiainen alaston) sivujen alareunaan tai urbaanina legendana levinneen "meta keywords"-tägin käyttö ei enää takaa korkeita sijoituksia hakukoneissa.

Hakukoneoptimoinniksi kutsutaan toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan tuloksiin positiivisesti ja nostamaan sivujen sijoituksia hakutuloksissa tietyillä hakusanoilla. Hakukoneoptimointi ei sinänsä ole huijaamista, vaan osa nyky-webiä. Hyvin optimoidut sivut helpottavat tiedon löytymistä www-sivuilta. Usein puhutaankin "white-hat" ja "black-hat"-optimoinnista. Mustahattu-kategoriaan kuuluvat "optimoijat" pyrkivät vaikuttamaan hakukoneiden tuloksiin vilpillisesti, siten että saisivat sivustonsa mahdollisimman ylös tuloksissa. Erilaisista tekniikoista kerron mahdollisesti myöhemmin.

Hakukonespämmi



Hakukonespämmi tarkoittaa turhien sivujen generoimista tai sisällön "lainaamista" siten, että saadaan mahdollisimman paljon sivuja hakukoneisiin, jotta satunnaiset googlailijat eksyisivät sivustoille. Vaikka roskasivut eivät pääsisikään kovin hyville sijoituksille hakukoneiden tuloksissa, niiden suuren määrän vuoksi ne tukkivat hakutuloksia tehokkaasti. Tämän vuoksi ainakin itse lasken spämmäyksen mustahattu-osastoon.

Eräs esimerkki tästä ovat kaikenlaiset "hakupalvelut" ja "hakemistot".

Esimerkiksi Eniro käyttää tämänkin blogin sisältöä saadakseen Googlen kautta kävijöitä omaan palveluunsa. Kun haen tästä blogista sattumanvaraisesti valitulla pätkällä Googlesta (ks.kuva), niin toisena hakutuloksissa on Eniron oma "haku" (huom. tulokset saattavat vaihdella ajan mittaan). Tästä ei tietenkään ole hyötyä sen paremmin googlaajalle kuin minullekaan, vaan sen tarkoitus on ohjata liikennettä Eniron sivuille, joilla taas on klikkipohjaisia mainoksia (tuskin kukaan tietenkään hakisi juuri tuolla lauseella, mutta se kenties havainnollistaa ilmiötä). Voisin tietysti estää Eniroa pääsemästä sivuilleni, mutta toisaalta, haluan saada kävijöitä myös Eniron hausta (no, tulihan niitä tässäkin kuussa peräti 3 kpl). Tämän harrasteblogin kannalta ei asialla ole suurtakaan merkitystä, mutta pyöritän paria kaupallista sivua, ja on riski, että Eniron kaltaiset "hakupalvelut" syövät liikennettä niiltä.


Jos taas hakee yritykseni nimellä, tulee vastaan kaikenkarvaisia "yrityshakemistoja". Onneksi sentään kolme ensimmäistä hakutulosta ovat omilta kotisivuiltani. Joidenkin pienempien pajojen kohdalla näin ei välttämättä ole, vaan ensimmäisenä hakija ohjataan jonnekin hakemistoon. Ja ainakin minun yhteystietoni näissä ovat kaikissa järjestään väärin, joten niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tietojen päivittäminen maksaisi satoja euroja (tähän hakemistokusetukset perustuvat: jos et maksa meille, levitämme yrityksestäsi väärää tietoa), ja hakemistot eivät suostu poistamaan tietoja sivuiltaan, olen sitä useaan otteeseen yrittänyt.

Yrityshakemistot usein kehuvatkin olevansa Googlessa korkealla hakutuloksissa. Vertaa esim kahta seuraavista hauista:

"maansiirtourakoitsija" (ks. kuva)
"maansiirto (ks.kuva)"

Yrityksen kannalta tästä saattaa tietenkin olla hyötyä (en väitä että hakemistot olisivat täysin hyödyttömiä, korkeintaan 99%:sti hyödyttömiä). Tällöin täytyy ottaa selvää, kuinka hyvin hakemisto menestyy hakukoneissa ja millä sanoilla. Esimerkiksi hakusanalla "yrityshakemisto" menestyminen ei automaattisesti takaa mitään hyötyä (vaikka puhelinmyyjä niin sanoikin), jos haluat asiakkaidesi löytävän sinut hakusanalla "puuseppä". Se, miten tulokset yrityshakemistojen sisällä määräytyvät, onkin toinen asia. Jos hakemistossa on sata saman alan muuta yritystä, niin voi miettiä onko tuosta hakukoneiden kannalta merkittävää hyötyä. Suosittelenkin miettimään, tutkimaan ja kokeilemaan asiaa kauemmin kuin vain puhelun ajan, mikäli haluaa saada vastinetta satojen eurojen laskulle.

Kuinka sivun saa pois Googlesta?



Seuraavien kolmen linkin kautta voit pyytää Googlea puuttumaan huijauksiin.

Selkeät tulosten vääristely-yritykset ja häiritsevän spämmin voi ilmoittaa osoitteeseen:
http://www.google.com/contact/spamreport.html

Sopimattomasta tai epämiellyttävästä sisällöstä ei edelliseen kannata tehdä ilmoitusta. Sen sijaan ilmoituksen sisällöstä voi tehdä tästä. Tämä koskee paitsi kadonneita (404) sivuja ja sopimatonta sisältöä, myös henkilötietoja. Eli mikäli jokin verkkosivu käyttää henkilötietojasi väärin, voit koettaa poistaa niitä hakutuloksista tämän lomakkeen avulla.

Sen lisäksi voit tehdä ilmoituksen Googlen mainospalveluun Adsenseen, mikäli kyseinen sivusto käyttää Adsense-mainoksia sivuilllaan. Monet sivustot varastavat sisältöä muilta sivustoilta ja täyttävät sen mainoksilla ansaitsemistarkoituksessa. Mikäli materiaaliasi on käytetty luvattomasti jollain "Made-for-Adsense"-sivulla, voit ilmoittaa Googlelle. Ironista kyllä, olen havainnut tämän tehokkaimmasi keinoksi (money talks). Myös rasistisesta materiaalista ja uhkapeleistä voit tehdä ilmoituksen tänne.

Hannu Kailajärvi pidätetty

Pikku-uutisena: Hannu Kailajärvi on pidätetty. Wincapitan "capo di tutti capi" on näemmä Hs:n uutisen mukaan jäänyt kiinni Ruotsissa. Jäämme odottamaan jatkoa ja pohtimanaan asiota enemmän, kun asiasta tiedotetaan tarkemmin. (Olen muuten satavarma, että jossain on salaliittoteoreetikkojen kerho, joka uskoo että Hannu keksi oikeasti laitteen, jolla voi ennustaa talouden muutoksia, mutta hallitusten ja pankkien kätyrit halusivat estää tavallista jäppistä pääsemästä keksinnöstä hyötymään, ja että Usan talouskriisikin johtuu osaltaan Wincapitasta.)

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Laittomat rahankeräykset

Rahankeräyksen järjestämiseen tarvitaan Suomessa viranomaisen lupa. Ns. "hyvään tarkoitukseen" ei saa kerätä rahaa ilman lupaa. Keräyksellä tarkoitetaan rahan hankkimista ihmisiltä ilman vastiketta, esimerkiksi vetoamalla hyväntekeväisyyteen.

Rahankeräysrikoksita puhuttiin viime keväänä Wincapitan yhteydessä. Silloin kyseinen "sijoitusklubi" keräsi "sijoituksia" ilman aikomustakaan antaa vastinetta rahan antajille. Myös muut pyramidit, ketjukirjeet ja tasomarkkinoinnit kuuluvat keräyksien piiriin, koska niiden rahavarat tulevat yksinomaan kerätyistä rahoista, ei konkreettisesta tuotosta tai tuotteesta.

Varsinaisissa rahankeräyksissä rahaa kerätään yleensä hyväntekeväisyyteen. Netissäkin toimii kaikenlaisia järjestöjä, joille voi lahjoittaa rahaa. Näillä kaikilla tulee kuitenkin olla keräyslupa, joka voidaan myöntää Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle (yksityishenkilö ei siis voi kerätä rahaa). Koko Suomen alueella järjestettävälle keräykselle luvat myöntää Etelä-Suomen lääninhallitus. (Ks. Poliisin ohjeet ja rahankeräyslaki.)

Usein tämä ei ole tiedossa, vaan joskus yleishyödyllinen järjestö saattaa pyytää nettisivuillaan lahjoituksia tukitililleen. Luvanvaraisuuden tarkoitus on valvoa, että rahat todella menevät siihen tarkoitukseen, mihin niiden väitetään menevänkin. Keräystuotosta vähintään 51% kuuluu mennä nimettyyn tarkoitukseen (käytännössä tässä on runsaasti ongelmia, joihin ehkä palaamme myöhemmin). Tämä kannattaa muistaa myös muualla kuin netissi: mikäli puhelimitse pyydetään sinulta rahaa johonkin kohteeseen, kannattaa pyytää keräyksen numero.

torstai 4. joulukuuta 2008

Enictan sopimusehdot

Huijaa.info-foorumilla osui silmään hauska kommentti tänä aamuna. Jälleen on joku "Suomen suurin yrityshakemisto" lähestynyt yrityksiä. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, noin muuten kyseessä on yksi tuhansista hakemistoista, josta kuulet ensimmäistä kertaa, kun se lähettää sinulle laskun. Sen sijaan Enictan sopimusehdot ovat sitäkin mielenkiintoisimmat:

Näiden sopimusehtojen mukainen sopimus ja asiakassuhde katsotaan syntyneeksi seitsemän (7) päivää sen jälkeen, kun asiakkaalle on postitse toimitettu sopimusehdot sisältävä tuoteinfo, eikä asiakas ole peruutusaikana (kohta 2.2) purkanut sopimusta. Sopimuksen synty ei vaadi asiakkaan allekirjoitusta, kirjallista vahvistusta tai muita postitus- tai yhteydenottotoimenpiteitä.


Eli kapulavapaa käännös: Enicta lähettää sopimuksen ja ellet lähetä kirjallista peruutusta tai soita heidän maksulliseen numeroonsa, olet velkaa heille heidän hatusta vetämänsä summan.

Lisäksi:

Asiakas sitoutuu kirjallisen tuoteinfon saatuaan tarkistamaan omat tietonsa ja ilmoittamaan niissä mahdollisesti ilmenevät virheet seitsemän (7) työpäivän kuluessa yhtiölle kirjallisesti, puhelimitse, telefaksilla tai sähköpostilla. Tietokantaan korjaamatta jääneet virheet eivät ole yhtiön vastuulla.


Toisin sanoen, mikäli saamasi sopimus meni roskiin muun mainossälän mukana, olet paitsi velkaa Enictalle, myös saanut nettiin väärät tiedot, joita Enictalla ei ole velvollisuutta korjata (sähköisessä muodossa olevia tietoja kun on niin vaikea korjata jälkeen päin).

Toki tällä kaikella ei-niin-vähän-harhaanjohtavalla pask.. sopimusteknisellä tekstillä halutaan sanoa, että suullinen sopimus on aina sitova. Eli jälleen muistutuksen sana: yrittäjän ei kannata tilata mitään puhelimitse, ei edes pyytää "kirjallista tuoteinfoa", koska se saattaa olla "sitova" sopimus.

Fast & Loud kirjoittaa myös Enictasta hauskasti.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Hauskoja hakuja

Aina välillä sivustojen statistiikkoja tutkaillessa tulee vastaan mielenkiintoisia sanayhdistelmiä, joilla Googlesta ja muista hakukoneista on haettu ja sivustolle saavuttu. Harmittaa, kun ei ole tullut kaikkein hauskimpia kirjoitettua muistiin. Joka tapauksessa, seuraavanlainen löytyi tämän aamun tilastoista:

bux.to ei kai huijausta


Hakulauseena jo sinänsä mielenkiintoinen. Luulisi, että esim. 'Bux.to huijaus' tuottaisi parempia tuloksia (ilman lainausmerkkejä).

Joillakin ihmisillä on tapana käyttää partitiivia hakulauseissa tyyliin "ilmaisia kuvia alastomista naisista", ikään kuin haut olisivat pyyntöjä tai kysymyksiä (saisinko ilmaisia kuvia). Jotkut jopa kirjoittavat haut kysymyksen muotoon, esim. "mistä ilmaisia kuvia". Tämän sivun statistiikoissa oli seuraava haku "miksi nuoret tahtovat julkisuuteen? " (ilman lainausmerkkejä, mutta kysymysmerkki perässä).

Tämän päivän esimerkissäkin partitiivin käyttö implikoi kysymystä ("onko bux.to huijausta?"). Tuo "ei kai" on tulkittavissa epävarmuudeksi. Ei kai nyt sentään bux.to voi olla huijausta, siellähän niiden sivuillahan sanotaan, ettei se ole huijausta, ja siellä on todisteetkin, että ne maksavat. Tai peräti epätoivoksi, kun joku on lähettänyt sinne 150 dollaria, ei kai tämä nyt vaan ole huijausta, nehän lupaavat lähettää 1500 dollaria takaisin....

perjantai 28. marraskuuta 2008

Hups, taas lähti lasku! - eli hakemistofirmat osa 3

Rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä, siksi monet firmatkin toimivat eri nimillä ja aputoiminimillä. Siksi Ripex on Laverto, joka on Suomen nettipalvelu. Ja siksi firmalla nimeltä Talent Software Oy on aputoiminimi Suomen Hakemistokeskus, joka vastaa Hakemistokeskus.fi-yrityshakemistosta. Ja siksi samassa osoitteessa asuva Talent CC on toiselta nimeltään Suomen yrityshaku, jonka päätuote on yllättävän samankaltainen Suomenyrityshaku.fi.

Koska sekä Hakemistokeskusta, että Suomen yrityshakua telemarkkinoi sama firma, Vivali, eli Teho-diili, on heilläkin samat ongelmat, eli laskuja lähtee vahingossa.

Mutta kuten Hakemistokeskuksen laadunvalvonta vakuuttaa, kyseessä on vain heidän (heidän? Hakemistokeskuksen? Vivalin? Talent CC:n?) kokemattoman työntekijänsä virhe. Eli kaikki kirjastoihin (näköjään myös ravintoloihin) ja minulle lähetetyt laskut olivat yhden nyt jo erotetun työntekijän huolimattomuutta.

Näin ollen kyseessä siis ei ole huijaus (jos kerran Mr. Laadunvalvonta näin sanoo). Tässä valossa kuitekin hieman epäilyttää, kuinka laadukas palvelu on kyseessä, jos yritys tekee omassa markkinoinnissaan jatkuvasti tällaisia mokia. Miksi tilaisin markkinointia yritykseltä, jolla parin sadan euron laskut lipsahtelevat sinne tänne? Ehkä Talent-Hakemistokeskuksen ja Vivali-Tehodiilin kannattaisi olla huolissaan työntekijöistään, hehän pilaavat yrityksen maineen.

Telemarkkinointitaivas



Toisaalta, en ihmettelisi, vaikka myyjät lähettelisivätkin laskuja omin päin. Tyypillisen telemarkkinointifirman henkilökunta kuitenkin koostuu 1-3:sta "supermyyjästä", jotka vastaavat 95% kaikista myynneistä ja laumasta opiskelijoita, pätkätyöläisiä ja pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät saa mistään rahaa tai joiden tuki uhataan katkaista elleivät ota vastaan mitä tahansa työtä. Heille annetaan sitten lista epätodennäköisimpiä asiakkaita, kuten kirjastoja ja virastoja, jotka pitää soittaa läpi. Ja koska palkka perustuu provisioon, sortuu varmasti moni pieneen vilppiin, kun ei ole pariin päivään saanut yhtään asiakasta.

Puhelinmyynnistä voi lukea lisää tästä blogista.

Perusta oma yrityshakemisto



Suomessa on satoja samalla konseptilla tuotettuja yrityshakemistoja. Miksi et sinäkin perustaisi omaasi?

1. Keksi geneerinen nimi. Käytä ainakin kahta seuraavista sanoista: yritys, Suomen, hakemisto, rekisteri, haku, info, tele tai palvelu. Mikäli se muistuttaa jotain jo olemassaolevaa hakemistoa, sen parempi. Perusta firma ja varaa verkkotunnus. Keksi firmalle pari aputoiminimeä, joilla voit toimia eri yhteyksissä. Joku kansainväliseltä kuulostava, ei-mitään tarkoittava on hyvä. Kaupparekisteri veloittaa pari kymppiä, verkkotunnusten rekisteröinti on vuosittain saman verran.

2. Vuokraa palvelin. Koska liikennettä on odotettavissa enemmänkin, halvin webhotelli ei varmaan riitä. Dedikoitu palvelin maksaa pari sataa vuosittain.

3. Asenna sisällönhallintajärjestelmä. Tätä tarkoitusta varta vasten suunniteltuja on varmasti olemassa, mutta väittäisin, että esimerkiksi avoimen lähdekoodin Joomla tai Drupal toimii yhtä hyvin.

4. Suunnittele sivuston ulkoasu. Koska monenkaan hakemiston graafinen ulkoasu ei näytä kovin kunnianhimoiselta, niin en usko että graafikolle on maksettu kovinkaan paljoa.

5. Koodaa skripti, joka hakee tiedot Ytj-palvelusta. Näin saat hakemistoosi näytteeksi yritysten tietoja, jotta se vaikuttaisi kattavalta. Koska Ytj on rajoittanut haut tuhanteen per päivä, tietojen hakeminen saattaa kestää. Ja missään tapauksessa vanhentuneita tietoja ei kannata päivittää, sitä varten soitellaan yrittäjille ja tarjotaan tietojen päivitystä sopivasta maksusta. (Tai sitten voit ajan säästämiseksi upottaa ilmaisen Google-haun hakemistoosi, kuten tässä.)

Mitä se oikeasti maksaa?



Kokonaiskustannus on siinä tonnin, kahden luokkaa. Kun yhden yrityksen tietojen lisäys maksaa 130-600 euroa, tuntuisi hinnoissa olevan ilmaa. Suurin kuluerä on kuitenkin markkinointi, eli juuri se, kun puhelinmyyjä yrittää saada juuri sinua ostamaan mainospaikan "suomen ihan oikeesti suosituimmassa yrityshakemistossa".

Ongelma on siis siinä, että hakemistoyritykset ovat keskittynet markkinoimaan itseään, eikä suinkaan asiakasyrityksiään. Heidän hehkuttamansa "räätälöidyt palvelut", "tuotekehityksen" ja "avainsanalistat" voi työntää syvälle sinne mistä ovat tulleetkin. Kaikille myydään samaa bulkkia, johon kuuluu yhteystietojen lisäksi hyvässä lykyssä karttalinkki ja kuvasta saa maksaa 100€ ekstraa. Räätälöinti tarkoittaa, että voit lisätä tusinan verran toimialaasi kuvaavia sanoja esittelysivulle (hoo-ray).

Todellisuudessa itse hakemiston ylläpito ei vaadi juuri mitään, joten jos tarvittava infra on olemassa, palvelun voi tarjota ilmaiseksi. Esimerkkinä ilmaisesta yrityshakemistosta tämä: pramea.info (disclaimer: minulla ei ole mainittuihin tahoihin mitään yhteyksiä, enkä vastaa heidän tominnastaan. )

Ilmaisten lisäksi on olemassa myös "ilmaisia", joista kannattaa pysyä erossa. Monet hakemistot antavat lisätä "perustiedot" ilmaiseksi, mutta eivät kuitenkaan kerro, mitä perustiedot ovat ja mitä muiden tietojen lisääminen maksaa. Eli jollei halua puhelinmyyntirumbaa ja pitkällistä reklamaatiosambaa, kannattaa olla varovainen.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Tutkimus: Sähköposti houkuttelee epärehellisyyteen

Kun uutinen alkaa "Tuore yhdysvaltalaistutkimus vahvistaa...", niin täytyy siihen suhtautua tietyllä epäilyksellä ja siksi tämä onkin laitettu huumori-kategoriaan. Joka tapauksessa, Helsingin sanomat uutisoi, että sähköpostissa on helpompi valehdella kuin käsin kirjoitetussa kirjeessä.

Ehkäpä siis kaukainen tuttavani Larry Gana Nigeriasta ei ehkä puhunutkaan ihan totta kertoessaan, että lahjoittaa minulle 15 miljoona dollaria, kun vain lähetän hänelle pari tuhatta kuluihin.

Lisää tietoa tutkimuksesta Leighin yliopiston tiedotteessa.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Laverto on nyt Suomennettipalvelu

Ei päivää ilman Laverto-uutista. Nyt ilmeisesti he toimivat nimellä Suomennettipalvelu.com. Firma on ilmeisesti lähestynyt taas yrityksiä ja organisaatioita "sisäpiirin tiedolla", eli väittäneet, että firman verkkotunnuksia aiotaan kaapata ja tarjoudutaan rekisteröimään tunnukset parin sadan euron hintaan.

Suomennettipalvelu.comin kotisivut muistuttavat Laverton sivuja kirjoitusvirheitä myöten ja whois-tietojen mukaan tunnuksen omistaja on Laverto oy ja "James White".

Ja ympyrä sulkeutuu, kun huomataan, että Kaupparekisteriin on vastuuhenkilöksi kirjattu Rättö Jani Tapio Mikael, joka on vastuuhenkilönä myös Ripex-nimisessä firmassa. Joka taas on tunnettu samasta toiminnasta kuin Laverto ja Suomennettipalvelukin.

perjantai 19. syyskuuta 2008

Laverto ratsastaa jälleen

Kirjoitin jokin aika sitten verkkotunnusten ylihintaisesta markkinoinnista. Nyt sama Laverto markkinoi verkkotunnuksia jälleen ylihintaan (ja heidän oma "laverto.fi"-osoite on vapaana, eivät näytä pelkäävän kaappauksia).

Viestintävirasto kehoittaa varovaisuuteen. Seuraava tiedote on heidän sivuiltaan:

Viestintävirastoon on jälleen otettu yhteyttä verkkotunnusten epäasialliseen markkinointiin liittyen. Verkkotunnuksia välittävä yritys lähestyy asiakkaita puhelimitse ja neuvoo rekisteröimään mahdollisesti useita eri tunnuksia (.fi, .com, .eu, .org, .net) oman verkkotunnuksen suojaamiseksi. Verkkotunnuksia tarjoava yritys kertoo, että joku aikoo juuri rekisteröidä saman verkkotunnuksen johonkin muuhun juureen ja nyt asiakkaalla on mahdollisuus saada itse rekisteröityä verkkotunnus, jos hän toimii nopeasti. Hinnat ovat usein huomattavan korkeita.

Viestintävirasto muistuttaa, että verkkotunnuslain (Verkkotunnuslaki 13.3.2003/228) mukaan muuhun juureen rekisteröity verkkotunnus ei lähtökohtaisesti tuo haltijalleen mitään oikeuksia suhteessa vastaavaan fi-verkkotunnukseen. Fi-verkkotunnukset eivät myöskään voi joutua "vääriin käsiin", eikä niitä voi "kaapata", jos ne on asianmukaisesti rekisteröitynä jollekin taholle.

Verkkotunnuksia kaupitteleva yritys Oy Laverto Ab ei ole ilmoittautunut Viestintävirastolle palveluntarjoajaksi ja toimii siten verkkotunnuslain vastaisesti. Kotisivuillaan Laverto ilmoittaa vastaavansa mm. domain-nimien rekisteröinnistä ja suojauksista. Oy Laverto Ab veloittaa .fi-verkkotunnuksesta 249 euroa (3 vuotta + rek. maksu). Hintaan kuuluu rekisteröinti, uudelleenohjaus ja tekninen asiakastuki. Hintoihin lisätään ALV 22%.

Viestintävirasto kehottaa asiakkaitaan ottamaan yhteyttä paikallispoliisiin, jos asiakas tuntee joutuneensa rikollisen toiminnan uhriksi.

Huomiota taas

Koska blogini aihe tuntuu herättävän aina keskustelua, olen saanut taas huomiota. Tällä kertaa kirjoitus maksullisista yrityshakemistoista ja Hakemistokeskuksesta sai kirjoituksen kohteen kommentoimaan Huijaa.info-palstalla.

Kommentti on varsinaista metritavaraa ilman pilkkuja tai kappalerajoja, joten tekstiä on melko puuduttavaa lukea, ellei ole erityisen kiinnostunut aiheesta. Kirjoitukseni pointteja ei kumota, lähinnä ohitetaan puhumalla tilauksesta, vaikka mitään tilausta ei koskaan tapahtunut.

herjaus, herjaaminen; herja ( Kielitoimiston sanakirja)



Kommentissä tätä blogia kutsutaan "herjavaaksi". Valitettavasti on niin, että jokainen yritys luo julkisuuskuvansa itse. Jos yrityksen toimien tuominen julkisuuteen saattaa yrityksen negatiiviseen valoon, on yritys tästä itse vastuussa. Voi olla, että kaikki nämä tapaukset ovat yksittäistapauksia. On ikävää, jos yrityksen maine kärsii niiden vuoksi, mutta tämän blogin tarkoitus on tuoda väärinkäyttötapauksia esiin, ei vaalia kenenkään julkisuuskuvaa.

Jos en ole saanut selkeää vastausta siihen, mitä minulle myydään tai kuka myy, ja sitäkin selkeämmin olen ilmoittanut, etten osta mitään, niin mielestäni jossain on vika, kun saan laskun. Katson myös, että minulla on oikeus kirjoittaa asiasta blogissani.

Jos tämä tapaus olisi ollut ainoa laatuaan, olisin poistanut kirjoituksen asian korjaannuttua. Mutta koska näyttää siltä, että tämä on ollut Hakemistokeskuksen toimintamalli jo pidempään, on mielestäni ihmisillä oikeus tietää tästä. Jos tämä tekee hallaa Hakemistokeskuksen bisnekselle, niin se ei ole minun vastuullani. He itse ovat vastuussa työntekijöistään ja ohjeistuksen antamisesta heille, en minä asiakkaana.


P*skaa, komisario Palmu



Entä mistä puhelinmyyjä on saanut ohjeet selkeästi valehdella asiakkaille? Eli missä oli "punainen lamppu muuttunut vihreäksi"? Hänen mukaansa yritykseni tietoja oli haettu heidän sivuiltaan Googlen kautta yli 30 kertaa. Kuitenkaan tietoja ei oltu indeksoitu Googleen. Tarkastin asian sinä päivänä kun lasku saapui. Olisin toki tarkastanut aikaisemminkin, jos olisin tiennyt, mistä sivustosta oli kyse ("kyllä se siitä esitteestä selviää", sanoi myyjä).

Olen jo kerran saanut erään toisen puhelinmyyjän kiinni valehtelusta. Ja mikä tärkeämpää, kokeilin aikoinani lukion jälkeen puhelinmyyntiä ja opin, että on totuutta ja "totuutta".

Herääkin klassinen kysymys "pidättekö minua tyhmänä, ja jos, niin kuinka tyhmänä?"

Kun ei mene perille



Niin, ja yritykseni tiedot ovat edelleen sivustolla, vaikka pyysin niiden poistamista (ja myös osoite on väärin). Oletan tämän kirjoituksen saavan vielä jatkoa, viimeistään silloin, kun puhelinmyyjä taas "tarkastaa tietojani" tai jopa lähettää laskun, "koska tiedot ovat olleet sivuilla jo vuoden".

Katsotaan jaksanko ottaa tuon tiimoilta yhteyttä. Henkilötietolaki ei tässä tapauksessa varmaankaan päde, vaikka yritykseni nimi on sama kuin minun nimeni. Silti yritykseni nimen käyttö tuossa yhteydessä ei ole sallittua ilman lupaani.

Eli jatkoa seuraa. Myös yrityshakemistojen "hyödyistä", tulee tulevaisuudessa juttua, eli kannattaako pienyrittäjän maksaa useita satoja euroja rivi-ilmoitukseen verrattavasta hakemistomainoksesta.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Kilpailu kotisivuharrastajille

Yleisestä linjasta poiketen seuraava siis ei ole huijausta :)

Tuolla on järjestetty pienimuotoinen kilpailu kotisivujen tekemistä harrastaville. Ilmoittumisaikaa on 15.11.2008 asti. Tämän jälkeen yleisö voi äänestää suosikkiaan. Voittaja julkistetaan ensi vuoden helmikuussa.

Palkinnot



Yleisöäänestyksen voittajalle 10G webbihotelli ja ilmainen domain vuodeksi(.net, .com. tai .org). Ominaisuudet: 10Gt tilaa, 100Gt siirtokaistaa, rajoittamattomasti MySql-tietokantoja, suomenkielinen Cpanel-hallinta ja paljon muuta.

Lisäksi arvotaan Jukka Korpelan ja Tero Linjaman XHTML-käsikirja.

Tunnustuspalkinnot: kilpailun tuomari arvostelee osallistuvat sivustot ja jakaa tunnustuksia parhaille sivustoille.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Maksulliset yrityshakemistot

Sain taas perinteisen soiton jostain jumalanhylkäämästä yrityshakemistosta. Halusivat päivittää yritykseni tiedot ja myydä minulle Google-mainontaa.

Yrityshakemistot ovat huijausta



Tähän mennessä kaikki kokemukseni yrityshakemistoista ovat olleet negatiivisia. Erehdyin yrittäjänä aloitettuani laittamaan yritystietoni erääseen maksuttomaan hakemistoon, josta sitten soitti seuraavana päivänä puhelinmyyjä, joka kertoi, etteivät tiedot oikeasti olleetkaan maksuttomia. Olin typerä ja kokematon, ja tilasin heidän maksullisen palvelunsa vuodeksi. Yhtään asiakasta firmani ei ole sitä kautta saanut, ja kotisivuillekin on tultu heidän linkistään hyvin harvoin. (Sitäpaitsi, linkit on toteutettu javascript-hässäkällä, joka ei valuta linkkivoimaa sivuilleni, vaikka myyjä kehuikin, että he ovat korkealla Googlen tuloksissa.)

Parin kuukauden kuluttua joku toinen myyjä soitti samasta firmasta, ja kehui, miten paljon viime vuonna oli haettu yritykseni tietoja heidän palvelustaan. Kun kerroin, että edellisenä vuonna minulla ei edes ollut yritystä, myyjä pyysi saada soittaa uudestaan. Eipä ole soittanut. Olen kuullut, että joillain puhelinmyyjillä on työpöydällään peili, jotta muistavat hymyillä (se muuten kuuluu puhelimessa). Siitä peilistä kannattaa myös tarkkailla omia korviaan. Jos alkaa näyttää siltä, että tarjouksen kerrottua myyjän korvat alkavat häiritsevästi heilua, niin valheet ovat sen verran paksuja, että asiakas ei tule niitä ostamaan.

Muutenkin sivuston lähettämät tilastot ovat selvää hevonkukkua. Toimin alalla, jonka firmoja ei etsitä niin usein jostain yrityshakemistosta. Mikä tietysti olisi itse pitänyt tietää palvelua tilatessa ja jättää tilaamatta. Tyhmästä päästä kärsii koko lompakko.

Suurin osa hakemistoista on turhia ja ylihinnoiteltuja. Hakemistoissa on liikaa yrityksiä ja liian vähän kävijöitä, joten on hyvin pieni todennäköisyys, että niiden kautta saisi asiakkaita. Sellaisesta ei kannata maksaa useita satoja euroja vuosittain.

Osa 1: osaamaton puhelinmyyjä



Noniin, joka tapauksessa, tämän päiväiseen soittoon. En ole ollut kyseiseen yritykseen ennen yhteydessä, ja vielä soiton jälkeenkin jäi hieman epäselväksi, että mistä hän ylipäätään soitti. Yritin kyllä kysyä, mutta en oikein saanut yrityksen nimeä selville. Googlen palkkalistoilla hän tuskin on, vaikka kertoikin soittavansa "Google-markkinoinnista". Kysyin firman nimeä ainakin kolme kertaa, mutta en silti saanut vastausta.

Myyjä mainosti kovasti, että jossain on muuttunut punainen valo vihreäksi, ja hän voi antaa minulle alennusta, koska yritystäni on haettu ainakin 30 kertaa. Johon minä, että "anteeksi, mutta mistä on haettu? Mistä sivuilta?" Johon hän: "Noh, sieltä... Googlesta". Oman firmansa kotisivujen osoitetta hän ei suostunut kertomaan, vaikka kysyin selkeästi.

Voin kertoa, että yritystäni on haettu Googlesta aika paljon useammin kuin vain 30 kertaa. Nimellä tosin harvemmin. Pimentoon jäi myös, mitä hän edes markkinoi. Adwords mainontaa? Minulla on jo Adwords-tili ja käytän sitä aktiivisesti, kiitos vain. Ei oikein säväytä, vaikka olisinkin oikeutettu "ilmaisiin hakusanoihin".
Kuulemma hän lähettää minulle esitteen, josta selviää, mitä paketti sisältää. Toivottavasti myös firman nimi. Katsotaan ovatko kehdanneet lähettää peräti laskunkin, siinä tapauksessa asia lähtee eteenpäin. Teroitin myyjälle vähintään kolmesti, etten aio tilata mitään.

Katsoin samalla huvikseni numerotiedustelusta, mistä puhelu tuli. Sen mukaan kyseinen numero kuuluu Hellevi Lipposelle. Kyseinen Hellevi on TeHo-Diili -nimisen yrityksen toimitusjohtaja, ja firman osoitekin näyttäisi täsmäävän numerotiedustelun antamaan. Firma on erikoistunut telemarkkinointiin ja henkilöstövuokraukseen. (Hellevi Lipponen on näemmä myös vahvasti edustettuna ternimaidon verkostomarkkinoinnissa, kertoo Google. )

Ei hyvältä vaikuta. Mahdollisesti itse firma on ulkoistanut telemarkkinoinnin tälle TeHo-diilille, joten en sitäkään kautta saanut selville, mikä firma on minulle tehnyt näin loistavan tarjouksen (joka oli..?).

Osa 2: valelasku



Asiaan tulee jatkoa: saan 12 päivän päästä laskun "hakemistokeskus.fi"-nimisestä puljusta. Whoissin ja Ytj-rekisterin mukaan sen takaa löytyy Talent CC-niminen firma, kenenkään nimeä tosin ei ole kehdattu ilmoittaa. Ilmeisesti kuitenkaan Tehodiilin kanssa ei ole mitään yhteistä.

Kaiken lisäksi firmani tiedot ovat tilausvahvistuksessa väärin. Lasku kyllä löysi oikeaan paikkaan, mutta heidän rekisterissään osoite on väärä. Eikä yritystäni ole voitu hakea heidän sivuiltaan "yli 30:a kertaa", koska Google ei edes näemmä löydä yritykseni nimeä heidän sivuiltaan.

Alkuperäiseen numeroon ei saada yhteyttä. Laskussa on 0100-alkuinen numero, johon vittuunnuksissani erehdyn soittamaan. Hintaa puhelulle kertyy 0.95/min, eli yhteensä 3.86 euroa.

Puhelimeen vastaa vahvasti savoa murtava mieshenkilö. Hänen mukaansa tilaukset pitää peruuttaa 7 vuorokauden sisällä. Korostan, että en ole koskaan tilannut mitään. Sen lisäksi olisin voinut mainita, että sain laskun vasta 11 päivän kuluttua, ja vasta siitä minulle selvisi "palvelun" hinta ja ylipäätään, mistä palvelusta ja firmasta oli kyse.

Käsken poistamaan välittömästi kaikki firmani tiedot rekisteristä ja kerron, etten aio maksaa laskua. Hakemistopalvelun mies pyytää kärsivällisyyttä, koska "asia pitää selvittää". Selvittäkööt mitä selvittävät, mutta kerron, että mikäli vielä huomenna tiedot löytyvät heidän sivuiltaan, asia lähtee eteenpäin. Hän ei vaikuta hermostuneelta, lähinnä tokaisee, että jos aion soittaa poliisille, niin odotan että he selvittävät asian. Hän on siis se, joka mainitsee poliisin ensin, eli en taida olla ensimmäinen, joka valittaaa.

Tarinan opetus



Ilmeisesti selkeä "ei" ei riitä puhelinmyyjille. Vastaisuuden varalle kannattaa siis opetella seuraava fraasi:

"En tilaa mitään, älkää lähettäkö minulle mitään. Poistakaa tietoni rekisteristä välittömästi, tai asia lähtee poliisin käsiteltäväksi".

Tämän jälkeen tulee lyödä puhelin korvaan ja ottaa numero ylös vastaisuuden varalle.

Sähköisen rikosilmoituksen voi tehdä tässä.

EDIT (15.9. 15:23):


Kyseisen firman myyntipäällikkö soitti ja pyysi anteeksi. Sovittiin, että heitän laskun roskiin (noh, ehkä sentään jätän sen muistoksi). Olen anteeksipyyntöön tyytyväinen, joten henkilökohtaisesti minulla ei ole erityistä kaunaa.

Silti jokin vielä mättää. Lyhyellä googlauksella paljastuu, etten ole ainoa. Taitavat lähinnä kokeilla kepillä jäätä, jos vaikka joku erehtyisi maksamaan. Anteeksipyyntöjähän voi esittää aina jälkeenpäin. Jokatapauksessa tuossa meneteltiin selvästi lainvastaisesti.

Ja jos markkinointitapa on epärehellinen, niin korjattavaa on tuotteessakin: nimi, puhelinnumero ja väärä osoite maksavat 250 euroa + alv. Enpä ostaisi tuota vahingossakaan.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Messenger-kalastelua jälleen

Taas on joku ryhtynyt kalastelemaan Messengerin tunnuksia (via Hpweb). Mm. seuraavanlaisia viestejä on liikkeellä:
Teemu: Maksuttomalla palvelullamme näette ketkä ovat poistaneet tai estäneet teidät MSN:ssä.
http://www.BonusMeDirect.info

Niiahan minä: Paina tästä
http://www.TheMelodyHits.info


Lähinnä yrityksenä on kaapata toimivia Messenger-tilejä, joiden avulla todennäköisesti lähetetään roskapostia. Nykyään roskapostifiltterit ovat jo melko tehokkaita, joten spämmääjien pitää keksiä uusia keinoja.

Eli tietojaan ei kannata antaa hämärille sivuille, ellei halua osoitelistalla olevien kaverien sähköpostia tukkoon roskapostista.

Wincapita.eu paljastui vitsiksi

Huomasin jokin aika sitten, että Wincapita oli "palannut" osoitteessa Wincapita.eu. Sivuilla kerrottiin seuraavaa:

Tähän avataan syksyn 2008 aikana uusi sijoitusrahasto
(Sijoitusklubi).
Wincapita.eu tulee olemaan turvallinen kaiken
kansan rahasto jossa vuosittaiset tuotot ovat jopa 500 %
vuodessa riippuen sijoitetusta pääomasta.


Asiasta ehti uutisoimaan mm. Aamulehti, ja nyt sivustolla on ilmoitus, jossa kerrotaan koko jutun olleen feikkiä ja parodiaa.

Viimeisenä päivänään Wincapita.eu keräsi yli 19 000 kävijää. Ja kyllä, se on yhtä paljon kuin miltä se kuulostaakin.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Ohjeita rahan tekoon netissä


Okei, olen ilkeä. Mutta tämä oli jotenkin hauska. (Klikkaa kuva isommaksi).

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Aglocon haamu, Aclogomails

Keskustelupalstoilla on näemmä kummitellut viime aikoina edesmenneen Aglocon haamu, suorastaan kiusanhenki, Aglocomails. Alkuperäinen Acologo oli "paid-to-surf"-tyyppinen viritys, jonka kehittelemä työkalupalkki ei ilmeisesti tullut koskaan käyttöön, ja nykyisellään ohjelma on kuollut ja kuopattu. Koska Aglocoon liittyi vahvasti verkostohenki ja uusien jäsenien värvääminen, levisi sekin Internetissä laajalle ennen katoamistaan. Nyt joku on päättänyt pölliä ohjelman nimen ja visuaalisen ulkoasun ja tahkota hieman karkkirahaa Aglocon jälkeensä jättämällä maineella.

Selaimeen asennettava mainospalkki on nyt vaihtunut sähköposteihin ja niissä olevien mainosten klikkailuun. Jäseniä tietenkin pitää värvätä perinteiseen malliin.

Aglocomails on sinänsä huvittavan kömpelö versio alkuperäisestä Aglocosta. Liittyminen on tietysti 100% ilmaista, mutta premium-jäsenyys maksaa 300 dollaria. Hauskaahan tässä on se, että "voittoja" pääsevät käytännössä nostamaan vain premium-jäsenet. Muistaako kukaan saaneensa miljoonaperintöä Nigeriasta, jonka järjestelyyn tarvitaan muutama tuhat dollaria?

Aglocomails ei turhaan esitä vaatimatonta. Heidän nettisivuillaan luvataan 100 dollaria jokaisesta luetusta sähköpostiviestistä. Jokaisesta klikatusta linkistä saa 10 dollaria. Uusista jäsenistäkin saa yhden dollarin plus 10% alalinjan tuotoista.

Siksipä Aglocon sivuilla oleva "reaaliaikainen" mittari näyttää, että he ovat maksaneet jäsenilleen peräti 163 miljoonaa dollaria.

Tämä menee sinänsä jo huumorin puolelle, sen verran poskettomia lupaukset ovat. En edes käsittelisi tätä tässä, ellei kyseessä olisi niin hieno aasinsilta vanhasta Aglocosta. Alkuperäinen oli sentään jossain määrin laillinen, tämä sen sijaan häpeilemättä on pöllinyt edeltäjänsä nimen ja ilman turhaa kursailua lupailee kymmenien tuhansien dollarien voittoja.

Pikaisella googletuksella löytyy paljonkin epäilyjä, että Aglocomails olisi puhdas kusetus. Jollain foorumilla joku kertoo
[..]I already join aglocomails, and now my earning is above $6000 but I don't want to upgrade my membership, I just waiting if they really want to pay me LOL


Varmaan pistää itsekunkin miettimään: 6 tonnia olisi tulossa tilille vaikka heti, mutta sitä varten pitäisi maksaa 300 dollaria. Jotenkin minusta tuntuu, ettei onnistu sopia, että se 300$ vähennettäisiin suoraan noista voitoista...

---

EDIT:
Tähän kategoriaan on tullut näköjään myös muita yrittäjiä. Europtr lupaa "vain" 20€ sähköpostien lukemisesta.

Juupajuu, mistähän kyseinen firmaa saa tarpeeksi rahaa maksaa sähköpostien lukemisesta. Mainostajille tarkoitetussa osiossa myydään tuhatta näyttöä dollarilla ja yhtä sähköpostiviestiä 1,50$ hinnalla. Jotenkin ei tunnu järkeävältä ansaintamallilta, jos mainostaja maksaa 1,50$ ja Europtr maksaa tuon katsomisesta näyttäjälle 30$.

Taisivat mennä liiketalouden kurssit hukkaan, kun en oikein ymmärrä tuota yhtälöä.

Rikastumisen keinot

Kun olin nappulaiässä, ideoin mahtavan keinon rikastua. Suunnitelma oli yksinkertaisuudessaan, että jokainen suomalainen antaa minulle yhden markan (nuoremmille tiedoksi: markka oli Suomen rahayksikkö ennen euroa, joskus muinaisella 90-luvulla). Tällöin ansaitsisin melkein 5 miljoonaa markkaa, joka oli suurin rahamäärä, mitä tuon ikäinen osasi kuvitella. Jos näin käytäisiin läpi vuorollaan jokainen suomalainen, tulisi kaikista miljonäärejä.

Tosin, ymmärsin aika pian, että suunnitelmani ei ollut kovin pommminvarma. Raha itsessään ei systeemissä lisäänny. Kun koko kierros on menty läpi, niin kaikki raha olisi edelleen tasan. Tai mikä todennäköisempää, jutun aloittajat olisivat miljonäärejä ja kaikki muut olisivat joutuneet maksumiehiksi.

Kukaan järjissään oleva ei siis lähtisi tällaiseen mukaan. Eihän?

Niinhän sitä tietysti voisi lapsenuskossaan luulla. Kuitenkin itseasiassa keksineeksi saman kuin Charles Ponzi noin sata vuotta sitten. Kerätään kaikki rahat samaan pottiin ja jaetaan siitä ensimmäisille liittyjille mukavia summia. Toiset kyllä seuraavat perässä. Summien ei tarvitse edes olla suuria, kunhan vain porukkaa riittää.

Hyvä keino on peittää toiminnan luonne kutsumalla sitä esimerkiksi sijoitustoiminnaksi tai tuotteiden markkinoinniksi. Ihmiset ostavat "aloituspaketteja" tai "lisenssejä" tai tekevät "sijoituksia" ja täten kasvattavat alkupottia, josta ensimmäisenä liittyneet maksavat itselleen sievoiset voitot.

Värväämisestä ei tarvitse edes maksaa mitään, tai maksetaan vain "yhdeltä tasolta". Ei ole oikeastaan merkitystä, hankitaanko uusia jäseniä verkostoperiaatteella vai pelkästään ilmaisella rahalla houkuttelemalla. Potti itsessään kasvaa pelkästään sillä, että ihmiset maksavat siihen rahaa. Aivan kuten pikkupojan rikastumisunelmassa.

Yleensä ensimmäinen asia tämänkaltaisissa "ponzeissa" onkin, että joku perustelee "tämä ei ole pyramidi-huijaus, koska tuloja saa vain yhdeltä tasolta ja sitäpaitsi liittyessä minulle sanottiin, että ainakaan pyramidi-huijaus tämä ei ole". Jos kuitenkin kyseisen bisneksen ainoat tulot tulevat lisenssien, premium-jäsenyyksien tai aloituspakettien myynnistä, on selvää, että vain murto-osa mukaanlähteneistä saa yhtään mitään.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Huomio

Mainosklikkailuita koskeva artikkeli on näemmä saanut runsaastikin huomiota. Nilsiän yläasteen miljonääriklubin ja PTC-sijoitusgurujen lisäksi myös mainosklikkailuihin realistisemmin suhtautuvat ovat linkittäneet ja kommentoineet artikkelia.

Tämä on sinänsä positiivista. On aina hienoa saada huomiota (tosin, huomion määrä ei aina tarkoita, että artikkeli olisi luettu läpi, ennen kuin sitä kommentoidaan). Toivoisin kuitenkin, että artikkelia ei suoraan kopioitaisi eri keskustelupalstoille, vaan artikkelista pitäneetkin lukijat kunnioittaisivat tekijänoikeutta. Linkittäminen sen sijaan on edelleen ok.

Itse en ole kuitenkaan kopioinut/linkittänyt artikkeliani keskustelupalstoille. Olen toki otettu, mikäli näin tehdään. En ole kuitenkaan vastuussa siitä, mitä artikkelistani on muualla kirjoiteltu, ja muutenkin ptc-fanaatikkojen kannattaa muutenkin kerrata, mitä on sanottu ad hominem -argumentaatiovirheestä.

torstai 24. heinäkuuta 2008

Mallihuijaukset

Mallihuijaukset ovat yleistyneet viime aikoina. Eräs syy on, että mallin ammatti on nykyisin arvostettu ja tavoiteltu: monet nuoret tahtovat julkisuuteen, ja (super)mallin ammatti näyttäisi tarjoavan mahdollisuuden päästä kaikkien ihailemaksi julkkikseksi. Toisaalta, kauniit naiset ovat aina vetäneet huijareita ja lieroja puoleensa. Mallialalla seksuaalinen hyväksikäyttö ja huumeet eivät ole koskaan olleet harvinaisia. Nuoret naiset ovat helppoja uhreja: kun joku kehuu kauniiksi ja lupaa rahaa, voi harkintakyky pettää.

Tässä artikkelissa käsitellään kahta eri huijaustapaa: mallikansioiden myymistä ja mallikurssien myymistä.

Lisää voi lukea esimerkiksi osoitteesta:
www.modelingscams.org/

Etsitään mallia



Usein netin keskustelupalstalla törmää monenlaisiin viesteihin ja ehdotuksiin. Yleensä toiminnan takana on valokuvaaja, joka haluaa saada kuvattua malleja ilmaiseksi. Oikeastihan malleille pitää maksaa tuntipalkkaa. Siksi huijari tarjutuu tekemään huippumalliksi haluavalle "mallikansion", jonka avulla malli voi hakea töitä. Kansion hän antaa jalomielisesti ilmaiseksi, tai jopa ottaa maksun sen kuvaamisesta. Näin hän välttyy maksamasta mallille palkkaa ja voi myydä kuvat eteenpäin.

Toki on jokaisen oma asia, suostuuko kuvauksiin ilmaiseksi. Jos kyseessä on aloitteleva valokuvaaja ja aloitteleva malli, niin miksipä he eivät saisi ottaa kuvia keskenään. Kaikki netissä ilmoittelevat kuvaajat eivät ole huijareita, ja toisaalta, minullakin on ystäviä jotka osallistuvat kuvauksiin enemmänkin huvikseen kuin rahan vuoksi. Kuitenkin mallien, varsinkin nuorten naisten, kannattaa olla varovaisia netin ilmoituksiin vastatessaan.

Mallikurssit



Hieman isommasta huijauksesta on kyse, kun mallitytöille markkinoidaan "mallikursseja" työtä vastaan. Luvataan, että käymällä heidän kurssinsa on mahdollista saada hyviä mallintöitä tai työn saamiseksi velvoitetaan käymään tuhansien eurojen "kurssit". Monet mallitoimistot ovatkin keskittyneet mallien välittämisen sijasta markkinoimaan omia kurssejaan, se kun on paljon tuottoisampaa. Todellisuudessa kuitenkaan malliksi ryhtymiseen ei tarvita kursseja. Kansainvälisesti tapaukset ovat erittäin yleisiä, ja pikkuhiljaa ne ovat alkaneet kotoutua myös Suomeen.

Mallikurssien ongelma on siinä, että ottavat kursseilleen oppilaita, joilla ei ole välttämättä edellytyksiä menestyä mallina. He eivät välitä, koska he saavat siitä rahaa.

Viime keväällä netin keskustelupalstoille, erityisesti Suomi24-palstalle ilmestyi viestejä, joissa markkinoitiin 3200 euron hintaista mallikurssia Espanjan aurinkorannoilla, Fuengirolassa Malagassa.

"Mallikoulun johtajana" esiintynyt henkilö vakuutti, että heillä on yhteyksiä Milanon, New Yorkin ja Pariisin mallitoimistoihin ja että heidän kurssinsa käyneille järjestettäisiiin työpaikka mallimaailman huipulla. Lisäksi keskusteluun osallistui useita nimimerkkejä, kuten "Ann-Maj", "Janina" tai "Pia" (tai jokin muu nuoren naisen etunimi), jotka kirjoitusvirheistä, tyylistä ja asenteesta päätellen olivat sama henkilö kuin "mallikoulun johtaja". He väittivät kiven kovaan olleensa kursseilla ja toistelivat samoja fraaseja. Huvittavaa sinänsä, että Ann-Maj muunmuassa kirjoitti pari kertaa nimensä väärin (harva kirjoittaa sentään oman nimensä väärin).

Jutun taustalla oli ruotsalainen valokuvaaja ja muutama mahdollisesti Malagassa eläkepäiviään viettävä suomalainen. Heidän ilmeisesti oli tarkoitus oikeasti järjestää oikeasti mallikursseja, mutta oppilaiden puuttuessa niitä ei koskaan järjestetty. Mitään töitä mallikurssin käyneille tuskin oli tarjolla: ideana oli maksattaa oppilailla kalliit kurssit ja ottaa kurssin kuluessa heistä kuvia, jotka sitten voi myydä eteenpäin. Kuvista tosin ei suuria summia saa, mutta varmasti joku stockphoto-firma ostaa kuvia euron kappale. Ei välttämättä mitään järin tuottoisaa, jos pitää kulujakin vähentää, mutta pientä lisätienestiä kuitenkin, eikä nuorten naisten katseleminen uimapuvuissa varmaan työltä tunnu.

Paljon kysymyksiä



On selvää, että kyseinen "mallikoulu" ei pysty lunastamaan antamiaan lupauksia. Hälytyskellojen pitäisi soida jo siinä vaiheessa, kun:

  • Mallikoulu väittää olevansa Euroopan parhaita, mutta kukaan ei ole kuullut siitä mitään.
  • Netistä ei löydy yrityksestä muuta kuin nettisivut ja keskustelupalstoille lähetettyä spämmiä.
  • Koulu väittää toimineensa jo 10 vuotta, mutta kotisivut firma on hankkinut vuoden 2008 tammikuussa.
  • Sivuilla ei mainita kuka kurssin järjestää. Myöhemmin sivuille ilmestyy joitain "mallipedagogeja", joiden meriitit tosin jäävät tuntemattomiksi.
  • Sivuilla mainostetaan mahdollisuutta kansainväliseen mallinuraan, mutta koulun "johtaja" ei osaa mainita yhtään yhteistyökumppania nimeltä.
  • Kukaan tunnettu Milanossa, Pariisissa tai New Yorkissa työskentelevä malli ei ole käynyt kyseisein "koulun" kursseja.
  • Koulun "johtaja" ei suostu kertomaan nimeään, myöhemmin sivuille ilmestyy nimi ja passipotretti bussikuskin näköisestä miehestä.
  • Rahat pitää maksaa etukäteen Espanjassa sijaitsevalle pankkitilille.
  • Mallikoulua mainostetaan ainoastaan netin keskustelupalstoilla kirjoitusvirheitä vilisevillä viesteillä.
  • Mallikoulun sähköposti on anonyymi Hotmail-osoite.
  • Sivuilla ei ole kuvia malleista, pelkästään yksi kuva, joka on mahdollisesti peräisin kuvapankista, eikä kuvassa esiintyvä nainen ole käynyt ks. mallikoulun kursseja.

On jokseenkin omituista, että tällaisilla rahkeilla edes lähdetään liikkeelle. Vaikka oletettaisiin, että kyseessä ei olisi huijaus, niin "koululla" olisi aika paljon tekemistä brändinsä kanssa. Se kun ei vaikuta kovin luotettavalta. Kun muut keskusteluun osallistujat esittivät epäilyjä, "johtaja" vastasi erittäin aggressiivisesti ja jopa uhkasi oikeustoimilla (onneksi Hotmail-tili ei ole vielä ainakaan Suomessa juridinen henkilö).

Tällä hetkellä mallikoulun sivut ovat kadonneet. Siitä ei ole tietoa, miten "koulun" toiminta jatkuu. Viimeisen Suomi24-palstan viestin perään joku oli jättänyt palautetta:

just...
Kirjoittanut: tosi hieno alku hei 29.4.2008 klo 21.46

tota...eka kurssi meni teillä läskiksi kun oli kuulema putkitöitä (lue ei oppilaita). toinen kurssi pitäis olla nyt juuri käynnissä, mutta....ei oppilaita....Silti kursseillenne ei enää mahdu!! Miten tämän selitätte? Äläkä sano, että laita sähköpostia sillä sieltä ei mitään vastauksia saa. Pelkkää ympäripyöreetä peetä. Ja miksi teillä ei ole mitään materiaalia antaa, kun sitä olen pyytänyt? Olin Espanjassa käymässä ja olisin halunnut tutustua paremmin....ei ollut mitään matskuja...? Mitä?? Häh...ja koulun pitäisi olla jo käynnissä!

Huomaatteko itse kuinka naurettava yrityksenne on! Kukin keskittyköön siihen missä on hyvä! Teillä siis kiinakaupan rätit! Hyvää kesää vain!

t. Pettynyt!


Vaikea sanoa, onko kyseessä vain ammattitaidottomuus vai puhdas huijaus, ja jos niin minkälainen. Oliko tyttöjä tarkoitus vain rahastaa b-luokan kursseilla ja työlupauksilla? (Tosin, pari viikkoa elämistä aurinkorannalla kelpaisi minullekin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä mallintyön kanssa. Ja mielummin tilaan matkani ihan oikeasta matkatoimistosta.) Menikö yritys mönkään ammattitaidottomuuden vuoksi, vai oliko alunperinkin tarkoitus jossain vaiheessa kadota?

Toivonpa kuitenkin, ettei kukaan nuori tyttö lähettänyt tuonne ylioppilasrahojaan. Ja jos lähetti, niin toivottavasti sai sentään takaisin.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Ylihintaisten domainien kaupittelijoita jälleen liikkeellä

Jälleen joku on keksinyt markkinoida domainnimiä eli verkkotunnuksia hyväuskoisille kymmenkertaiseen hintaan ja väärin perustein.

Lavertonettipalvelo (sic) tarjoaa fi-domainin rekisteröintiä yli 300 euron hintaan kolmeksi vuodeksi. Vertailun vuoksi, kuka tahansa suomalainen voi rekisteröidä fi-tunnuksen Viestintäviraston sivuilta hintaan 43 euroa/ 3 vuotta. Tähän voi tietysti jälleen sanoa, että ei se ole tyhmä, joka pyytää vaan joka maksaa. (miksihän muuten tämäkin pitää aina perustella, ikään kuin "tyhmiä" ei saisi varoittaa menemästä halpaan?). Laverton markkinointitapa kuitenkin on hieman epäilyttävä, he ovat mm. lähettäneet ylihintaisia laskuja tilaamattomista tunnuksista.

Laverton sivuilla pelotellaan domainnimien joutumista vääriin käsiin ja kerrotaan jonkun kolmannen tahon yrittäneen rekisteröidä kyseisiä verkkotunnuksia. Com, net ja org -päätteellisten tunnusten yhteydessä pelko on jossain määrin aiheellinen (vrt. vikingline.com). Fi-päätteelliset ovat kuitenkin paremmin suojattuja. Esimerkiksi kukaan ei voi rekisteröidä fi-domainia sinun nimelläsi, firmasi nimellä tai tavaramerkillä. Uhka tosin on olemassa, mutta en usko "laverteluihin", eli Laverton markkinointipuheisiin kaappausyrityksistä.

Yritys mainostaa ylisanoin verkkotunnusten rekisteröinnin tärkeyttä. Tosin, Laverto itse ei ole rekisteröinyt fi-päätteistä domainia (sekä laverto.fi että lavertonettipalvelu.fi ovat edelleen vapaina.)

Tähän voi vain vastata lainauksella Laverton kotisivuilta:
Yksi domaini omistaa strateekisen arvon, jota on vaikea mitata rahassa. Me emme kilpaile hinnassa vaan laadussa.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Iltasatu

Kerrotaan, että shakki-pelin keksijä sai esittää kuninkaalle yhden toivomuksen ja toivoa mitä ikinä halusi. Toivomus oli varsin vaatimaton: keksijä halusi vain riisinjyviä, sen verran mitä mahtuu shakkilaudalle, kun ensimmäiselle ruudulle asetetaan yksi jyvä, seuraavalle kaksi, sitä seuraavalle neljä, sitä seuraavalle kahdeksan ja niin edelleen.

Ei kuulosta suurelta määrältä. Maalaisjärjellä arvoituna ehkä säkillinen jyviä.

Väärin. Tarkka luku on 18 446 744 073 709 551 615 riisinjyvää. Se on miljardeja kertoja enemmän riisiä kuin mitä maailmassa tuotetaan, ja itse asiassa, tuo riisimäärä ei edes mahtuisi maapallon pinnalle.

Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, myös tässä on opetus.

Verkostointimarkkinointi (eli pyramidipeli, eli multilevel marketing) saattaa kuulostaa ensi alkuun hyvältä. Pitää vain hankkia, sanotaan nyt 20 uutta jäsentä. Se ei kuulosta kovin vaikelta. Kuten muutama riisinhyvä shakkilaudan ruuduilla. Jos mukaan lähtee aikaisessa vaiheessa, se onkin varsin helppoa. Kuitenkin jäsenten määrän pitää kasvaa tasaisesti, ja pian se pomppaa tähtitieteellisiin lukuihin.

Esimerkiksi edellisessä viestissä käsitellyssä Bux.to-klikkailuohjelmassa pitää hankkia 20 jäsentä, jotta saa 63 dollaria. Eli toisin sanoen, kun 1 jäsen saa 63 dollaria, tarvitaan 20 jäsentä, jotka eivät saa mitään (paitsi sen 3 dollaria, jonka kuukausittaisesta klikkailusta maksetaan). Jos taas nämä 20 jäsentä haluavat saada enemmän kuin 3 dollaria/kk, tarvitaan 400 uutta jäsentä. Ja niin edelleen.

Tarkemmin seuraavasti:

20
400
8000
160 000
3 200 000
64 000 000
1 280 000 000

Kun tämä verkosto on edennyt seitsemännelle tasolle, on mukana yhteensä 1 347 368 420 jäsentä. Heidän pitää kerätä yhteensä 25 600 000 000, eli 25,6 miljaria uutta jäsentä, jotta saavat luotua itselleen alalinjan.

Maalaisjärjellä tuntuu, että 20 uutta jäsentä löytyy kaveripiiristä (about säkillinen riisiä, iisi juttu). Todellisuudessa koko maailman väestö ei riitä pitämään pyramidia pystyssä.

Ainiin, se tarinan opetus. Se on tämä: Jos joku pyytää sinua mukaan tällaiseen, eikä hän ole sen aloittaja, olet melko varmasti jossain pyramidin alaportaalla, korkeintaan keskivaiheilla. Tämä tarkoittaa, että et tule enää saamaan ketään mukaan, ja sinulle jää mustapekka käteen. Tulet rikastuttamaan korkeintaan muita jäseniä, ja menetät kaikki sijoituksesi, oli se sitten rahaa tai vaivaa.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Pay to click ja paid to surf-sivustot

Pay to click -ohjelmien idea on, että mainosten katsomisesta maksetaan. Taustatarina kulkee yleensä siten, että koska mainostajat käyttävät miljardeja dollareita kuluttajien tavoittamiseen, niin tämä avokätinen yritys jakaa rahat kuluttajille takaisin. Hienoa, eikö totta?

Tämäntyyppiset vedätykset liikkuvat tyhmien hyväksikäytön ja aitojen huijausten rajamaastossa. Todellisuudessa ohjelmat maksavat muutamia senttejä kuussa, kokonaisia dollareita ansaitsee vain, jos hankkii lisää jäseniä.

Todellisuudessa pay to click -ohjelmat perustuvat siihen, että huijattuja pyydetään lähettämään yritykselle rahaa, eli "ostamaan referraaleja". Hinnat ovat jopa useita satoja euroja.

Kyseessä on perinteinen pyramidimalli: ihmisiä painostetaan hankkimaan lisää jäseniä, jotka ostavat referraaleja tai lisenssejä tai mitä hyvänsä. Näistä tuloista sitten ohjelma voi maksaa muutamia senttejä jäsenille. Yleensä painotetaan, että liittyminen on ilmaista, ja huijatut menettävät vain aikaansa ja vaivaansa (mukaan lukien webmasterit jotka poistavat päivätyönään näitä referraaleja, eli spämmilinkkejä).

Maksettujen pikkusenttien tarkoitus on toimia vain syöttinä, jotta hyväuskoiset ostaisivat premiumjäsenyyksiä.

Rahaliikenne hoidetaan yleensä Paypalin tai muun anonyymin maksupalvelun kautta. "Todisteina" ohjelmissa on suttuisia kuvakaappauksia Paypal-tileistä.

Kuten pyramideissä yleensäkin, todellinen ansaitseminen uusia jäseniä rekrytoimalla on mahdotonta. Koska jäsenmäärän pitäisi kasvaa eksponentiaalisesti, loppuu maailmasta väki ennenkuin kukaan pääsee ansioille.

Tällaisiin mainoksiin törmää usein suomenkielisilläkin forumeilla ja blogispämmissä, etenkin ei-niin-hyvämaineisella Suomi24-keskustelupalstalla.

Esimerkki: Bux.to, pikkupoikien Wincapita



Bux.to on klassinen pyramidihuijaus (eli verkostomarkkinointihuijauksen alalaji). Tämän varmin tuntomerkki on Faq-osion ensimmäinen muistutus
"Bux.to is NOT a Autosurf, Multi-Level Marketing, Pyramid, Ponzi, Matrix or "Get Rich Quick" scheme."

Kuten muillakin pay to click -ohjelmissa, Bux.to lupaa maksaa mainosten katselemisesta. Heidän sivuillaan olevia mainoksia katsotaan kutakin vähintään 30 sekuntua. Tällöin ansaitsee Bux.to:n sivuilla esitetyn kaavion mukaan 3 dollaria, eli n. 2 euroa kuussa. Jäsenien, eli "referraalien" kautta voi hankkia enemmän rahaa.

Sivustolla esitetyn kaavan mukaan tulee hankkia 20 jäsentä, jolloin ansaitsee 62 dollaria. Tämä ei kuulosta vaikealta. Tosiasiassa kuitenkin potentiaaliset jäsenet loppuvat nopeasti kesken. Jos jäsenistön pitää kasvaa eksponentieaalisesti, kaikille ei kerta kaikkiaan riitä "referraaleja". Jo kahdeksannella portaalla jäsenmäärän pitäisi olla 25 600 000 000 eli 25 miljardia, eli viisi kertaa koko maailman väestö.

Tähän asti Bux.to on pelkkää hyväuskoisten hyväksikäyttöä. Todellinen raha alkaa liikkua siinä vaiheessa, kun jäsen on kyllästynyt käyttämään useita tunteja päivässä mainosten klikkailuun ja keskustelupalstojen spämmäämiseen ansaitakseen 2-3 euroa kuussa. Tässä vaiheessa on aika "ostaa referraaleja" tai "premium-jäsenyys". Bux.to lupaa jopa 1500 dollarin kuukausiansioita, mikäli maksaa heille 459 dollaria.

Kyseinen firma ei tietenkään voi taata, että sijoitus tuottaa mainittuja tuloja.

Eli todellisuudessa vain murto-osa yrityksen tuloista tulee mainoksista. Toiminnan ideana on saada mahdollisimman paljon jäseniä liittymään, jotka taas sitten hankkivat uusia jäseniä, jotka lähettävät rahaa Bux.to:lle.

Suurin osa mainoksistakin, parin ihmelääkemainoksen lisäksi, on "rikastu kotonasi 4:ssä minuutissa"-tyyppisiä. Eli Bux.to toimii porttina muille huijauksille. Tämän tapaiset sivustot eivät koskaan nousisi Googlessa edes parille ensimmäiselle tulossivulle, joten Bux.to on keino saada näille roskasivustoille näkyvyyttä.

Sama ohjelma toimii myös nimillä BuxVisit.net, AlertBux, FoxCash ja niin edelleen. Sivustot on käytännössä samoja, logoa myöten, vain nimi on toinen. Sivusojen toiminta ja sivustoilla olevat ohjeet ovat sanasta sanaan lähes samat.

Huhujen mukaan Bux.to ei maksa enää palkkiota käyttäjilleen, joten ilmeisesti tekijät yrittävät livahtaa nimeä vaihtamalla.

Epäonnistunut Agloco



Agloco oli vuosina 2006-2007 netissä levinnyt villitys. Sen taustalla on AllAdvantage-niminen vastaava ohjelma, joka oli suosittu 2000-luvun alussa.

Aglocon ideana on, että käyttäjät asentavat selaimeensa adware-ohjelman, jonka käytöstä heille maksetaan. Adwarehan on tuttu niille, jotka joskus ovat erehtyneet asentamaan väärän ilmaisohjelman, jonka mukana on tullut pop-uppeja näytölle roiskiva haittaohjelma. Paid to surf -ohjelmissa tästä hermojen menetyksestä maksetaan hyvitystä.

Käytännössä hyvitys tarkoittaa, ei suinkaan rahaa, vaan Aglocon "osakkeita". Agloco lupaa, että "käyttäjät omistavat 100% Aclogon osakkeista". Eli ohjelmaan liittyjille luvataan rahaa surffaamisesta, mutta missään ei kerrota kuinka paljon ja miten. Tärkeää kuitenkin on levittää ilosanomaa ja hankkia mahdollisimman paljon uusia jäseniä.

Kyseisestä firmasta ei ole tullut uutisia enää tämän vuoden puolella. Googlella löytyy muutamia mainossivuja, mutta ainakin Agloco.com-verkkotunnus on uusimatta. Agloco.fi-tunnuksen takaa löytyy Estems oy ja Juha Kontula, mutta sivustolla ei ole uutisia, eikä sen kautta voi rekisteröityä (rekisteröitymispainike ohjaa agloco.comiin).

Agloco ei ilmeisesti kuitenkaan pyytänyt rahaa, eli osallistuminen oli aidosti ilmaista. Mitään rahaa en ole kuitenkaan kuullut sen ulos maksaneen.

Yuwie wanna-be-verkosto



Yuwie ei ole PTC-sivusto, mutta leviää samalla periaatteella. Kyseessä on Myspacen tai Facebookin kaltainen sivusto, joka lupaa maksaa jäsenilleen rahaa. Rahaa 729 jäsenen hankkimisesta saa nykyrahassa kymmmenisen euroa.

Lisää asiaa Yuwiestä täältä.

Mietittävää lopuksi



Mitä hauskaa tekisit, jos sinulla olisi vapaapäivä koulusta tai töistä?

Entä mitä hauskaa tekisit kahdella eurolla?

Tämäntyyppiset ohjelmat ovat hyväksikäyttöä. Vaikka niissä luvataan, että liittyminen on ILMAISTA, niin mieti, kuinka arvokasta vapaa-aikasi sinulle on. Teetkö turhaa työtä kahdeksan tuntia kuussa ja saat siitä hikiset pari euroa?

Jos taas ohjelma kauppaa "jäsenyyksiä", pysy niistä kaukana. Mihin kyseinen firma haluaa SINUN rahojasi, jos kerran sille tulee rahaa ovista ja ikkunoista?

lauantai 17. toukokuuta 2008

Wincapita ja todistustaakka

Olin tuossa jokin aika sitten eräässä lukiossa sijaisena ja opetin muun muassa argumentointitaitoa. Argumentoinnin peruskäsitteisiin kuuluva ns. todistustaakka tuntui olevan selvää kauraa lukion ekaluokkalaisille. Todistustaakalla tarkoitetaan filosofiassa (ja retoriikassa tai lakitieteessä) ajatusta, että väitteen esittäjällä on velvollisuus todistaa väitteensä todeksi.

Esimerkkinä käytin klassista argumentointivirhettä "ufoja on olemassa, koska kukaan ei voi todistaa, ettei ufoja ole olemassa". Oppilaat tuntuivat pitävän tätä niin ymmärrettävänä, että ihmettelivät mitä se hölmö sijainen itsestäänselvyyksiä latelee. Kuitenkin tuntuisi, että monille Wincapitaan sijoittaneelle tämä ei ole niin itsestäänselvää. Monet tuntuvat edelleen uskovan, että Wincapita teki valuuttakauppaa, koska "KRP ei ole todistanut, ettei valuuttakauppaa käyty". Poliisi on nyt kuitenkin jo pari kuukautta tutkinut klubia, eikä vielä ole löytänyt viitteitä siitä, että valuuttakauppaa olisi käyty.

Minulla olisi tarjota hieno rikastumismahdollisuus valuuttakaupalla. Tietenkään en voi todistaa sitä. Mutta toisaalta, kukaan ei voi myöskään todistaa, että en käy valuuttakauppaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun olen pyörittänyt ne parin veroparatiisin, rahapesulan ja numerotilin kautta ja ryypännyt ja huorannut ne Pattayalla. Eikö kuulosta hyvältä? Jos jonkun mielestä minun ei tarvitse esittää todisteita valuuttakaupasta, niin rahaa vain tulemaan.

Sääli sinänsä niitä, jotka oikeasti lähtivät vilpittömin mielin mukaan ja menettivät huikeita summia. Toisaalta, moni vielä pari kuukautta sitten retosteli ylimielisenä, eikä ottanut varoituksia korviinsa. Nyt on vaikea malttaa olla kommentoimatta jälkiviisaasti "enkö minä sanonut". Ja sitten on niitäkin, jotka eivät vieläkään usko, että kyseessä on huijaus ja pitävät kaikkea kritiikkiä kateellisten panetteluna.

Ja sitten on niitä, jotka tiesivät kyllä, mistä on kyse, mutta silti rekrytoivat lisää porukkaa mukaan. Katsotaan, millainen todistustaakka on sitten oikeudessa, ja kenellä.

torstai 8. toukokuuta 2008

Huuto.net-huijari jäi kiinni

Ostin kesän kunniaksi käytetyn retkipyörän Huuto.netistä. Huusin ensimmäistä kertaa (tai avovaimoni huusi) ja sain pyörän kohtuuhintaan. Jo samalla viikolla vaihevaijeri napsahti poikki. Vaijeri oli ruostunut, koska sitä ei oltu öljytty.

Noh, pikku vika, ja olisi itse pitänyt olla tarkempi.

Hieman pahemmin tulivat huijautuksi ne 50 hyväuskoista, jotka ostivat kolmekymppisen keravalaismiehen kauppaamia pelikonsoleita, pelejä tai digiboxeja. Rahat piti maksaa etukäteen, mutta tuotteita ei koskaan lähetetty. Mies ehti kääriä n. 5000 euron voitot huijauksellaan.

Outoa sinänsä, että tuollaisesta jää kiinni vasta, kun on huijannut jo 50:ntä henkilöä. Luulisi, että ip-osoitteen ja pankkitilin perusteella huijari voitaisiin jäljittää helposti. Noh, ip-osoitteen voi salata ja tuskin pankkitilinkään avaaminen väärällä nimellä on mahdotonta.

Poliisi suosittaa, ettei rahaa maksettaisi ennen kuin on nähnyt tuotteen.

perjantai 2. toukokuuta 2008

Ylihintaiset domainit

Verkkotunnuksilla, eli domain-nimillä voidaan tehdä kaikenlaista huijausta verkossa. Eräs huijaustapa on tunnusten ylihintainen kaupittelu.

Sain tänään seuraavanlaisen ilmoituksen postiini:

I buy previously owned .COM domains in bulk and just purchased w************.com. I noticed that you own w************.net. If you want the more popular .COM version please go to:

[linkki poistettu]

If you are not interested just hit delete. This is a one time note for the owner of w************.net.

All the best,

Warren Davis
Email: warren.davis@dcinchq.com
Phone: 1-866-832-8718


Omistan tosiaan tuon .net-päätteisen verkkotunnuksen, ja nyt minulle haluttiin kaupata myös .com-päätteistä. Hinta vain oli viisinkertainen, eli 50$, kun esim. Enom.comista tai GoDaddyltä saman domainin saa rekisteröitöityö 10$-hintaan. Ja toisinkin kuin viestin lähettäjä väittää, .com-pääte on edelleen vapaana. Eli huijari on käynyt rekisteröintitietoja läpi ja massapostittanut tuota viestiä sen toivossa, että joku sattuisi tilaamaan verkkotunnuksen hänen firmansa kautta. Ei mikään pahin kuulemani ryöstöhinta, mutta melko kallista kuitenkin, ja markkinointimenetelmä on vähintäänkin arvelluttava.

Samanlaista kikkaa käytti suomalainen Ripex-niminen yhtiö. Ripex ilmeisesti kävi läpi fi-tunnuksen rekisteröineitä yrittäjiä. Ripexin edustaja lähestyi yrittäjiä puhelimitse ja kertoi, että joku kolmas, Ripexin tuntama taho, on kiinnostunut yrityksen nimellä varustetun ulkomaisen domain-nimen rekisteröimisestä. Com- ja net-tunnuksien rekisteröimisestä pyydettiin jopa satojen eurojen hintaa, kun normaalisti suomalaiset palveluntarjoajat rekisteröivät tunnuksia korkeintaan parin kymmenen euron hintaan. Yrityksiä oli kehotettu kiirehtimään domain-nimen rekisteröimistä, jotta se ei joutuisi vääriin käsiin. Kuten ensimmäisessäkin tapauksessa, domain-nimet kuitenkin olivat ja säilyivät edelleen rekisteröimättöminä.

Vaikka sanotaan, ettei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, niin harhaanjohtava markkinointi on Suomessa edelleen kiellettyä.

tiistai 29. huhtikuuta 2008

Yritysvakoilijoille koittaa vaikeat ajat

Eduskunta on säätämässä lakia, jonka perusteella työnantaja voisi lukea työntekijöiden lähettämien sähköpostien tunnistetiedot. Näitä tunnistetietoja ovat esimerkiksi tieto viestin lähettäjästä ja vastaanottajasta, yhteyden kestosta, reitityksestä, ajankohdasta ja siirretyn tiedon määrästä.

Näiden tietojen käsitteleminen olisi sallittua, jos viestintäpalveluiden ohjeiden vastainen käyttö aiheuttaa työnantajalle merkittävää haittaa tai paljastaa ulkopuolisille elinkeinotoiminnan kannalta keskeisiä yrityssalaisuuksia. Työnantajalla ei kuitenkaan olisi oikeutta avata viestejä.

Perinteiseen postiin verrattuna tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli työntekijää epäillään yrityssalaisuuksien vuotamisesta, työnantajalla on oikeus katsoa kirjekuoren päältä kenelle kirje on lähetetty, kuka sen on lähettänyt ja paljonko se painaa. Tietenkin vain, mikäli työnantaja on lähettänyt kirjeen yrityksen postin kautta, eikä esim. pudottanut kirjettä konttorin vastapäätä olevaan postilaatikkoon. Mikäli kirjeen päälle on kirjoitettu lähettäjäksi "Ilkka Insinööri, Nikoan salainen tuotekehittelylaboratorio", vastaanottajaksi "Ääriksonin teollisuusvakoiluosasto" ja isolla tussilla vielä kirjoitettu päälle "rahanarvoisia yrityssalaisuksia", niin yrityssalaisuuksien vuotaminen paljastuu.

Johan koittaa yritysvakoilijoille kovat ajat.

Ehkä lain hyvä puoli on siinä, että saadaan karsittua pahimmat tumpelot pois. Jos nimittäin minun työntekijäni kärähtäisi tämän lain avulla, potkujen perusteena ei olisi yritysvakoilu, vaan silkka typeryys.

Valitettavasti kuitenkin rikollinen osaa peittää jälkensä. Laista ei ole siis yhtään mitään hyötyä rikollisuuden torjumisessa, siitä on pelkkää haittaa tavallisille työntekijöille. Laki on vahvasti Nokian lobbaama, ja voimme pian odottaa sille jatkoa. Ensimmäinen askel on aina vaikein, mutta kun se on otettu, voidaan säätää pian lisälakeja, joiden perusteella työntekijöitä on mahdollista valvoa enemmän.

Jälleen kerran Suvi Linden osoittaa olevansa täysin pihalla siitä, miten Internet toimii. Tosin, hänen puolustuksekseen sanottakoon, että tämä, kuten surullisenkuuluisa lapsipornofiltterikin, olivat hänen edeltäjänäsä Susanna Huovisen lakiesityksiä. Silti nykyinen eduskunta ja hallitus jatkavat samaa linjaa. Molemmille laeille on yhteistä se, että ne ovat järjettömän tehottomia ja yhtä aikaa vaarallisia.

torstai 24. huhtikuuta 2008

Kutsu seikkailuun, eli pylly vasten pyllyä pum-pum

Varallisuusvalmennus ei varsinaisesti ole huijaus. Ainakaan lakiteknisesti; se on sitten eri asia, pitääkö kukaan rehti ihminen markkinakoijareiden kissankusen hajuisia liirumlaareita rehellisenä.

Varallisuusvalmennuksen blogi ja nettisivut (http://www.varallisuusvalmennus.fi) ovat hämmästyttävä yhdistelmä muka-filosofis-uskonnollista hömppää, homopinkkiä slurpsis-naminamia, bisnespellen lipevää linssinviilausta ja halpissarasvuon elämäntapa-tsemppausta. Virallisesti yritys harjoittaa liikkeenjohdon konsultointia ( kaupparekisteri) ja asuntosijoittamista (yrityksen nettisivut).

Mutta mitä kyseinen pulju oikeasti tekee, sitä ei tiedä Ken eikä äitee. Jostain karvalakkien sijoitusneuvonnasta näyttäisi olevan kyse. Eli ilmaista rahaa ja kaikkea kivaa kaikille. Vaurastuminen on kaikkien ulottuvilla, pitää vain poistaa esteet (tämä tietenkin tapahtuu vihreillä taikakaalinlehdillä, joita myös seteleiksi kutsutaan).

Blogin mukaan eräs suurimpia vaurastumisen esteitä on epäily. Tämä on varmasti totta: viimeksi Wincapitankin kohdalla huomattiin, että juuri epäily oli suurin este rikastumisen tiellä. Tarvittiin sokeaa uskoa siihen, että joku tuntematon heppu veroparatiisissa sijaitsevasta bulvaanifirmasta tekee minusta rikkaan. Ja osa uskoo vieläkin kuin isäjumalaan. Jos lähtee mukaan sijoitusbisnekseen, ei kannata epäillä. Jos epäilys tartuu matkaan, niin saattaa sijoittaminen unohtua.

Epäilyn unohtamisen lisäksi pysyttele erossa köyhistä ihmisistä. Köyhät ovat huonoja ihmisiä, pelokkaita luusereita. Raha on rakkautta, raha on puolisosi. Älä pidä muita jumalia.

Sijoittamisessa ei ole kyse saamisesta, vaan antamisesta. Miksi et siis aloittaisi sijoitusneuvojastasi? Hän on sentään ystäväsi. Hän hymyillen trallalaa-auttaa kaikkia ystäviään rikastumaan, vaikka eihän rikastuminen ole tärkeää, vaan ystävien auttaminen. Rakkautta, vaurautta.. uuh... sisään, ulos... rakkautta, lisää vaurautta, taloudellista riippumattomuutta... Kaikki rahat tiskiin, ethän enää halua palata entiseen kurjaan elämääsi, haluat rahaa tekemättä töitä.

Oikeasti haluat 1000 euroa päivässä tekemättä töitä, leikkiä leluilla ja liimailla unelmiesi kuvia isolle paperille:

"Mieti unelmiasi ja tee niistä tavoitteita. Liimaile haluamiesi asioiden kuvia suurelle paperille ja laita ne seinälle, pieni kuva unelma-autosta peilin kulmaan, muistikirjaan, sinne mistä näet sen mahdollisimman usein. Ajattele tavoitteitasi paljon."


Unohda bisnesenkelit, tässä tulee itse jeesus, buddha ja kongfutse samassa ilmestyksessä.

Muista myös, että sijoittaja voi hävitä kaiken. Mitäs olit ahne. You've been fucked, bitch. Elämä on erikoinen paradoksien täyttämä seikkailu, kuten Matias sanoo.

Sinä et olekaan voittaja, vaan hikinen, köyhä, pelokas häviäjä, joka ei rakasta rahaa tarpeeksi. Etkö sinä olekaan valmis uhraamaan kaikkea tosirakkauden vuoksi?

Rakkkaudella,
Vieraskynä

Tapaus Enstaneette.com

Jostain syystä myös Messengerin, eli "Mesen" salasanat kiinnostavat huijareita. Mahdollisesti hankittuja Msn-tilejä käytetään massapostittamiseen tai muuhun väärinkäyttöön, kuten identiteettivarkauksiin. Oli syy mikä hyvänsä, omia tietojaan ei kannata tällaiseen laittaa.

Enstaeette on sivusto, joka lupaa kertoa, kuka on estänyt sinut Messengerissä. "Palvelu" toimii antamalla tunnus ja salasana sivustolla olevaan lomakkeeseen. Samalla se tunnuksia hyväksikäyttäen lähettää linkin sinun nimissäsi kaikille kavereillesi.

Sivusto itsessään on jo epäluotettavan ja amatöörimäisen näköinen. En tiedä, antaako palvelu oikeasti tietoa siitä, kuka Messengerissä on estänyt kenet, mutta varmaan on, että tuollaiseen ei kannata salasanojaan antaa.

Sivusto on tällä hetkellä suljettu, ja sen jäljet johtavat Turkkiin.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Salasanojen kalastelu

Phishing, eli "salasanojen kalastelu" on tunnusten ja salasanojen hankkimista vilpillisesti. Usein hankitaan pankkien nettitunnuksia tai luottokortin numeroita, mutta myös sähköpostien tunnuksia. Termi on yhteensulautuma kahdesta englanninkielisestä sanasta "password" ja "fishing", josta tulee phishing, eli sanasanojen kalastelu.

Huijaus voidaan tehdä kahdella tavalla:


  1. Huijari lähettää sähköpostiviestin esimerkiksi pankin nimellä ja pyytää lähettämään tunnuksia. Viestissä voidaan vedota esim. tilin uudistamiseen tai tarkistamiseen. Oikeasti pankit eivät kuitenkaan kysele tunnuksia sähköpostilla.


  2. Luodaan verkkosivut, jotka näyttävät pankin käyttöliittymältä, mutta todellisuudessa kyseessä on huijaussivusto, joka lähettää tunnukset huijarille.


Yleensä näitä tapoja käytetään yhdessä, eli massapostitetaan viestejä sähköpostitse ja pyydetään kirjautumaan välittömästi verkkopankkiin annetun linkin kautta - joka johtaa tietenkin huijaussivustolle.

Esimerkkitapaus 1: Nordean tunnusten kalastelu

Keväällä 2007 useat Nordean asiakkaat saivat seuraavanlaisen viestin:


Arvoisa Onlina-Banking jarjestelman kayttaja.

Tilien tarkistuksen yhteydessa pyydamme Teidat, vahvistamaan Teidan tilin tietoja ja kooditaulukkoja. Tarkistuksen yhteydessa pyydamme Teidat tayttamaan tilin tarkastuksen taulukon. Tassa taulukossa on tietojen kysely tilille paasya varten, tilin laji ja salasanantaulukon ja Payment Confirmation Codes-taulukon tiedot.

Pyydamme tayttamaan tietoja huolellisesti, koska virhe jopa yhdessa kentassa voisi aiheuttaa tilin lukitusta, tilin avaamisen ja kayton seikkojen selvittamista. Lomakkeessa annetaan ohjeita kenttien tayttamiseksi.

HUOM! Tama tarkistus suoritetaan ainoastaan asiakkaidemme turvallisuude! n tason turvaamiseksi.

Toivoen ymmartamykseen ja kannatukseen Teidan puolelta.

Kunnioittaen,
Hallinto

Huolimatta kömpelöstä kielestä (huijarit olivat latvialaisia, ja todennäköisesti käänsivät viestin jollain käännösohjelmalla) monet klikkasivat viestin linkkiä ja täyttivät salasanansa huolellisesti huijareiden taulukkoon. Odotettavissa kuitenkin on, että lähitulevaisuudessa huijausviestit kehittyvät ja ovat vaikeampia tunnistaa.

Silti huono kieliasu on edelleen hyvä tunnistuskeino: jos viesti on kirjoitettu päin mäntyä, ei siihen välttämättä kannata vastata lähettämällä nettipankin tunnuslukuja.

Esimerkkitapaus 2: Paypal-tunnusten kalastelu

Onneksi kansainväliset huijarit harvemmin osaavat suomea uskottavasti, mutta suuressa maailmassa englanninkieliset viestit näyttävät jo hieman uskottavammilta:

Dear valued PayPal member,

It has come to our attention that your PayPal account information needs to be updated as part of our continuing commitment to protect your account and to reduce the instance of fraud on our website. If you could please take 5-10 minutes out of your online experience and update your personal records you will not run into any future problems with the online service.

However, failure to update your records will result in account suspension. Please update your records on or before August 20, 2007.

Once you have updated your account records, your PayPal session will not be interrupted and will continue as normal.


To update your PayPal records click on the following link:
http://www.paypal.com/


Thank You.
PayPal Update Team

Accounts Management As outlined in our User Agreement, PayPal will periodically send you information about site changes and enhancements.

Visit our Privacy Policy and User Agreement if you have any questions.

Copyright 1999-2007 PayPal. All rights reserved.


Viestissä oli myös Paypalin logo, lähettäjän nimi oli "Paypal Security Center" (tosin sähköpostiosoite oli service@yahoo.co.uk) Linkki oli naamioitu näyttämään siltä kuin se johtaisi Paypalin sivuille, mutta todellisuudessa käyttäjä joutui aivan muualle. Itsekin meinasin uskoa tähän, klikkasin linkkiä, mutta onneksi huomasin, että linkki ei johtanutkaan Paypalin oikeille sivuille.

On siis vain ajan kysymys, milloin suomenkielisetkin viestit näyttävät uskottavilta. Yhä useammin huijarit ovat suomalaisia ja käännösohjelmatkin kehittyvät. Pian huijausviestejä ei erota vain surkeista konekäännöksistä, joten erityinen tarkkaavaisuus on tarpeen.

Huijausten yleiset tunnusmerkit

Monet nettihuijaukset ovat olleet olemassa jo ennen Internetiä. Uuden tekniikan avulla monet perinteiset huijaustavat ovat kuitenkin muuttuneet helpommiksi, ja monet huijarit ovat siirtyneet nettiin. Nettihuijauksia edesauttaa kaksi netin piirrettä: toisaalta Internetin avulla on mahdollista tavoittaa suuria kansanjoukkoja ja Internetissä on ainakin periaatteessa mahdollista toimia anonyymisti.

Kuluttajaviraston huijaussivut (tai pikemminkin huijauksien ehkäisysivu) on hyvä lähde hankkia perustietoa nettihuijauksista. Sivulla eritellään huijausten tyyppejä: esimerkiksi lomaklubihuijaukset, valelaskut, pyramidipelit, ketjukirjeet tai sijoitushuijaukset ovat olleet jo kauan olemassa ennen nettiä. Internet on kuitenkin tehokas väline huijareiden käsissä. Tuhansia roskapostiviestejä lähettämällä tavoitetaan lukuisia pontentiaalisia uhreja. Vaikka huijaustapa olisikin sellainen, johon vain yksi tuhannesta lankeaa, niin lähettämällä sata tuhatta viestiä saadaan jo sata hyväuskoista uhria.

Internetin anonyymiys on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta Internetissä jää aina kaikesta jälki. Siksi yksityishenkilön ei tulisi lähettää kevytmielisesti luottamuksellisia tietoja Internetiin, koska ne saattavat säilyä siellä vuosikausia. Toisaalta, ammattirikolliset osaavat peittää jälkensä. Internetissä hämärämiesten on varsin helppo esiintyä muuna kuin ovat. Nettisivuja ja sähköposteja on helppo avata tekaistuilla nimillä.

Kuluttajaviraston mukaan:

Huijauksiin liittyvät mainokset, kirjeet, verkkosivut ja puhelinkeskustelut on suunniteltu ja toteutettu huolellisesti, joten ne vaikuttavat aidoilta.
(Lähde: Kuluttajavirasto
http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/ac6c8adf-b248-4d12-89b0-f7fd8c236e9a.aspx)


Näin ei välttämättä aina ole: varsin usein huijarit käyttävät konekäännöksiä tai ohjelmia, jotka generoivat automaattisesti sisältöä tehtaillessaan huijaussivustoja (palaamme myöhemmin siihen, miksi näin tehdään). Silti viime aikoina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota huijausviestien, nettisivujen ja roskapostien kieli- ja ulkoasuun. Roskapostia ei välttämättä ensi silmäyksellä tunnista. Moni viesti, joka näyttää siltä, että se olisi tullut pankilta tai Paypalilta, onkin huijausviesti, jolla yritetään saada kalasteltua käyttäjätunnuksia.

Kuluttajaviraston mukaan huijauksissa käytetään tehokkaasti erilaisia psykologisia keinoja, joita ovat:


  • Vedotaan ihmisten toiveisiin nopeasta rikastumisesta, elämän kohentumisesta tai laihtumisesta

  • Vedotaan palvelun tai tuotteen laajaan suosioon

  • Vedotaan auktoriteettiin

  • Kerrotaan, että tarjous on voimassa vain hyvin lyhyen aikaa tai tuotetta on tarjolla rajoitetusti

  • Annetaan jokin nimellinen lahja, jonka jälkeen kuluttaja tuntee olevansa vastapalveluksen velkaa ja tarjouksesta kieltäytyminen on vaikeampaa.


Nyrkkisääntö on, että mikäli tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin usein se on. Kehumisen osaavat kaikki, mutta huijaukset eivät kestä kritiikkiä. Silti uskomattomatkin huijaukset usein toimivat. Orwellin romaanin "1984" moton mukaan "todellinen huijaus on niin uskomaton, ettei kukaan osaa epäillä mitään".

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Nettihuijaukset

Joku kerää perhosia, toinen postimerkkejä. Minä kerään nettihuijauksia. Tähän blogiin on tarkoitus kerätä vastaan tulleita huijauksia.

Toivottavasti näistä sivuista on muillekin sekä hyötyä että hupia.

vinkit, haasteet ja uhkaukset voi lähettää osoitteella:
nettihuijaukset@gmail.com