lauantai 17. toukokuuta 2008

Wincapita ja todistustaakka

Olin tuossa jokin aika sitten eräässä lukiossa sijaisena ja opetin muun muassa argumentointitaitoa. Argumentoinnin peruskäsitteisiin kuuluva ns. todistustaakka tuntui olevan selvää kauraa lukion ekaluokkalaisille. Todistustaakalla tarkoitetaan filosofiassa (ja retoriikassa tai lakitieteessä) ajatusta, että väitteen esittäjällä on velvollisuus todistaa väitteensä todeksi.

Esimerkkinä käytin klassista argumentointivirhettä "ufoja on olemassa, koska kukaan ei voi todistaa, ettei ufoja ole olemassa". Oppilaat tuntuivat pitävän tätä niin ymmärrettävänä, että ihmettelivät mitä se hölmö sijainen itsestäänselvyyksiä latelee. Kuitenkin tuntuisi, että monille Wincapitaan sijoittaneelle tämä ei ole niin itsestäänselvää. Monet tuntuvat edelleen uskovan, että Wincapita teki valuuttakauppaa, koska "KRP ei ole todistanut, ettei valuuttakauppaa käyty". Poliisi on nyt kuitenkin jo pari kuukautta tutkinut klubia, eikä vielä ole löytänyt viitteitä siitä, että valuuttakauppaa olisi käyty.

Minulla olisi tarjota hieno rikastumismahdollisuus valuuttakaupalla. Tietenkään en voi todistaa sitä. Mutta toisaalta, kukaan ei voi myöskään todistaa, että en käy valuuttakauppaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun olen pyörittänyt ne parin veroparatiisin, rahapesulan ja numerotilin kautta ja ryypännyt ja huorannut ne Pattayalla. Eikö kuulosta hyvältä? Jos jonkun mielestä minun ei tarvitse esittää todisteita valuuttakaupasta, niin rahaa vain tulemaan.

Sääli sinänsä niitä, jotka oikeasti lähtivät vilpittömin mielin mukaan ja menettivät huikeita summia. Toisaalta, moni vielä pari kuukautta sitten retosteli ylimielisenä, eikä ottanut varoituksia korviinsa. Nyt on vaikea malttaa olla kommentoimatta jälkiviisaasti "enkö minä sanonut". Ja sitten on niitäkin, jotka eivät vieläkään usko, että kyseessä on huijaus ja pitävät kaikkea kritiikkiä kateellisten panetteluna.

Ja sitten on niitä, jotka tiesivät kyllä, mistä on kyse, mutta silti rekrytoivat lisää porukkaa mukaan. Katsotaan, millainen todistustaakka on sitten oikeudessa, ja kenellä.

torstai 8. toukokuuta 2008

Huuto.net-huijari jäi kiinni

Ostin kesän kunniaksi käytetyn retkipyörän Huuto.netistä. Huusin ensimmäistä kertaa (tai avovaimoni huusi) ja sain pyörän kohtuuhintaan. Jo samalla viikolla vaihevaijeri napsahti poikki. Vaijeri oli ruostunut, koska sitä ei oltu öljytty.

Noh, pikku vika, ja olisi itse pitänyt olla tarkempi.

Hieman pahemmin tulivat huijautuksi ne 50 hyväuskoista, jotka ostivat kolmekymppisen keravalaismiehen kauppaamia pelikonsoleita, pelejä tai digiboxeja. Rahat piti maksaa etukäteen, mutta tuotteita ei koskaan lähetetty. Mies ehti kääriä n. 5000 euron voitot huijauksellaan.

Outoa sinänsä, että tuollaisesta jää kiinni vasta, kun on huijannut jo 50:ntä henkilöä. Luulisi, että ip-osoitteen ja pankkitilin perusteella huijari voitaisiin jäljittää helposti. Noh, ip-osoitteen voi salata ja tuskin pankkitilinkään avaaminen väärällä nimellä on mahdotonta.

Poliisi suosittaa, ettei rahaa maksettaisi ennen kuin on nähnyt tuotteen.

perjantai 2. toukokuuta 2008

Ylihintaiset domainit

Verkkotunnuksilla, eli domain-nimillä voidaan tehdä kaikenlaista huijausta verkossa. Eräs huijaustapa on tunnusten ylihintainen kaupittelu.

Sain tänään seuraavanlaisen ilmoituksen postiini:

I buy previously owned .COM domains in bulk and just purchased w************.com. I noticed that you own w************.net. If you want the more popular .COM version please go to:

[linkki poistettu]

If you are not interested just hit delete. This is a one time note for the owner of w************.net.

All the best,

Warren Davis
Email: warren.davis@dcinchq.com
Phone: 1-866-832-8718


Omistan tosiaan tuon .net-päätteisen verkkotunnuksen, ja nyt minulle haluttiin kaupata myös .com-päätteistä. Hinta vain oli viisinkertainen, eli 50$, kun esim. Enom.comista tai GoDaddyltä saman domainin saa rekisteröitöityö 10$-hintaan. Ja toisinkin kuin viestin lähettäjä väittää, .com-pääte on edelleen vapaana. Eli huijari on käynyt rekisteröintitietoja läpi ja massapostittanut tuota viestiä sen toivossa, että joku sattuisi tilaamaan verkkotunnuksen hänen firmansa kautta. Ei mikään pahin kuulemani ryöstöhinta, mutta melko kallista kuitenkin, ja markkinointimenetelmä on vähintäänkin arvelluttava.

Samanlaista kikkaa käytti suomalainen Ripex-niminen yhtiö. Ripex ilmeisesti kävi läpi fi-tunnuksen rekisteröineitä yrittäjiä. Ripexin edustaja lähestyi yrittäjiä puhelimitse ja kertoi, että joku kolmas, Ripexin tuntama taho, on kiinnostunut yrityksen nimellä varustetun ulkomaisen domain-nimen rekisteröimisestä. Com- ja net-tunnuksien rekisteröimisestä pyydettiin jopa satojen eurojen hintaa, kun normaalisti suomalaiset palveluntarjoajat rekisteröivät tunnuksia korkeintaan parin kymmenen euron hintaan. Yrityksiä oli kehotettu kiirehtimään domain-nimen rekisteröimistä, jotta se ei joutuisi vääriin käsiin. Kuten ensimmäisessäkin tapauksessa, domain-nimet kuitenkin olivat ja säilyivät edelleen rekisteröimättöminä.

Vaikka sanotaan, ettei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, niin harhaanjohtava markkinointi on Suomessa edelleen kiellettyä.