Yrityshakemistoista taas

Tästä aiheesta ei näytä asia kirjoittamalla loppuvan. Linkkaan nyt toiseen blogiin, jossa kerrotaan että:

yhdelle yritykselle oli kaupattu kahta eri hakuyritystä Telehaku.fi ja ABC.fi. Toiseen näistä kyseinen yrittäjä oli mennyt jo mukaan ja laskukin oli maksettu. Tänään sitten yrittäjä aukaisi kirjekuoren jonka lähettäjänä oli ABC.fi portaalit johon yrittäjä oli liittynyt puhelinkeskustelun perusteella. (Lähde)

Tarkkana saa siis olla, jotta muistaa kysyä moneenko eri hakemistoon tuleekaan liityttyä. Sinänsä ei ole mitään ihmeellistä siinä, että sama firma omistaa useita eri hakemistoja. Näitä firmoja läpikäyneenä se tuntuu olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Aika outoa kuitenkin, että laskut lähetetään eri kirjekuoressa, vaikka tuotteita markkinoidaan samalla puhelinsoitolla.

Kysymys kuuluukin, 1) onko olemassa ainoatakaan yrityshakemistoa, jolla ei olisi minkäänlaisia "erikoisuuksia" laskutuksessa ja 2) olisiko yksikään näistä yrityshakemistoista elinkelpoinen ilman näitä erikoisuuksia? Jos tuote on tarpeeton ja hinta kohtuuton, ainoa tapa tehdä tiliä tuntuu olevan luova laskutus.

Alkuperäisen jutun kommentitkin ovat sinänsä mielenkiintoisia.

Yrittäjänedunvalvonta YEV.fi

Mainostoimisto Forive on ilmeisesti kopioinut Suomen Verkkoviestintäkeskuksen (SVVK) liikeidean, ja markkinoi markkinointikieltoja yrityksille. Eli kun lyöt pätäkkää tiskiin, niin eivät AaBeeCee.fi ja YyKaaKoo.fi ja muut liirumlaarum.fi-hakemistojen markkinoijat enää soita sinulle kesken työpäivän.

Jäämme odottamaan, millaisia kokemuksia tästä ihmisille kertyy.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tosin YEV.fi:n sivuilta löytyy. Lähdekoodiin on merkitty seuraavasti:

meta name="robots" content="noindex, nofollow"

Tämän tarkoitus on estää sivujen näkyminen Googlessa ja muissa hakukoneissa. Miksiköhän?

Niin, ja yrityksen nimi näköjään tosiaan on Suomen Yrittäjienedunvalvonta. Yhteenkirjoitettuna. Puhelimessa lausuttuna se tosin kuulostaa samalta kuin "Suomen Yrittäjien edunvalvonnasta tässä hei..."

Rakkaus, rakkaus, rakkaus..

Tästä aiheesta on jo pitänyt kirjoittaa pidemmänkin aikaa, mutta koska se on sen verran laaja, en ole oikein osannut päättää, mistä aloittaisin. Näissä postauksissa on, uskokaa tai älkää, jonkinlainen punainen lankakin. Pieni alustus aiheeseen piti kirjoittaa, mutta hyppään suoraan itse asiaan lyhyen intron kautta.

Raha ja rakkaus lienevät ihmiselämän kaksi ihmiselämän eteenpäin vievää motiivia. Molemmat ovat perustavanlaatuisia tarpeita (jos raha ymmärretään laajemmin omaisuutena ja rakkaus myös seksuaalisuutena). Ne ovat niin syvällä selkäytimessä, että etuaivolohkon tietoinen kontrolli naksahtaa pois päältä, kun himo rahaan ja rakkauteen iskee päälle.

Ne ovat myös kietoutuneena toisiinsa: miehet pyrkivät menestymään elämässään ja kokoamaan paksua lompakkoa ja urheiluautoa tehdäkseen vaikutuksen naisiin. Helppo elämä ja ympärillä pyörivät kauniit naiset ovat se kliseinen onnen kajastus, joka saa miehen haksahtamaan niihin huijauksiin, joissa luvataan helppoa rikastumista. Ja kolikon toinen puoli: unelmat kauniista naisista ovat helppo tapa huijata yksinäisiä miehiä rahan hankkimiseksi.

Siksipä nettihuijauksissa molemmat ovat edustettuina. Tähän asti tässä blogissa on käsitelty ennen kaikkea lupauksia rikastumisesta ja helposta rahasta. Kuitenkin rakkaudennälkäisten vedättämiseksi on laskettu liikkeelle uskomaton määrä spämmiviestejä ja perustettu nettisivuja.

Tähän kategoriaan kuuluu erilaisia huijauksia, joista yleismmät ovat joko a) huijarit lähettelevät kauniiden naisten (tai komeiden miesten) kuvilla varustettuja viestejä, joissa pyydetään rahaa tai b) houkutellaan liittymään treffisivustoille, joiden kuukausihinnat ovat melko korkeita ja useimmat naisprofiilit liian hyviä ollakseen todellisia.

Aloitetaan yksinkertaisella esimerkillä ryhmästä a:

Hei kultaseni,
Mielestäni sähköpostisi jälkeen lukea profiilia sivuston i päätti ottaa sinuun yhteyttä, i lite tietää enemmän sinusta ja haluan rakentaa vahva perusta ystävyyden teidän kanssanne. Se kestää rakkaus, luottamus ja viestintä, jotta suhde vahva, niin sallikaa minun kertoa teille lisää minun itse. Nimeni on Miss Helen Soumah, olen 23 vuotta ikää, kerta eikä koskaan naimisissa, olen kotoisin Darfurissa Sudanissa Pohjois-Afrikassa ja tällä hetkellä olen asuu pakolaisleirillä Dakar Senegal seurauksena kriisi, joka on jatkunut kotimaassani Sudanissa. Oma myöhään isä tohtori Abakar Soumah puheenjohtajana toimitusjohtaja (AKSA INDUSTRIAL COMPANY LTD), Darfurin kaupunki SUDAN kotimaassani, ja hän oli myös henkilökohtainen neuvonantaja meidän entinen valtionpäämies ennen kapinalliset hyökkäsivät meidän talo yksi varhain aamulla ja tapettu häntä äitini kylmäverisesti. Se on vain minulle, että on elossa nyt, olen onnistunut tekemään minun tapa Länsi-Afrikkalainen maa Senegal tuella YK: missä olen elävät nyt pakolainen. Haluaisin tietää lisää sinusta. Sinun pitää ja inhoaa, teidän harrastuksista ja mitä te teette tällä hetkellä.. Liitteenä tässä on minun kuva, aion haluavat kuulla sinusta ja lähetä minulle jokin oma kuva. Minun seuraava posti Minulla on muutama salaisuus kertoa teille ja uskon, että Jumala auttaa meitä saavuttamaan tavoitteemme,
Sinun kaunis yhden, Miss Helen Soumah.

Viesti on kökösti koneella käännetty ja kertoo sydäntäriipaisevan tarinan Darfurin "pakolaisesta". Liitteenä on kuva kauniista nuoresta naisesta. Jos vielä sydäntäriipaiseva tarina ei saa heltymään, niin vilkaisu neidon kauniisiin silmiin riittää kadottamaan harkintakyvyn yksinäiseltä suomalaismieheltä. En liitä kuvaa tähän yksityisyyden suojan vuoksi. En usko, että kuva olisi kyseisen naisen kuva, mutta se on kuitenkin jonkun kuva.

Tällainen huijaus etenee yleensä siten, että pienen tutustumisen jälkeen nainen pyytää "matkarahaa" voidakseen tulla Suomeen. Kukapa terveellä omallatunnolla varustettu ihminen ei haluaisi auttaa surkeaan kohtaloon joutunutta pakolaista, varsinkin kaunista nuorta naista. Matkarahat yleensä katoavat mystisesti, syystä tai toisesta, ja sen jälkeen pyydetään lisää. Moni ei vielä tässäkään vaiheessa usko tulleensa huijatuksi, vaan lähettää lisää.

Valitettavasti viestin takana ei välttämättä edes ole pakolainen tai edes nainen. En tiedä miksi tämä viesti tuli juuri minulle, mutta todennäköisesti samaa viestiä on lähetetty laajalla skaalalla miesten sähköposteihin. Itselläni oli joskus profiili suomalaisella treffisivustolla, ja vastaavia viestejä tuli lähinnä kuvankauniilta venäläisnaisilta. Profiilit katosivat yleensä sitä mukaa, kun ylläpito ne havaitsi.

Suurin osa huijauksista tuntuu olevan suunnattu miehille, mutta näyttää niitä virtuaalisia auervaarojakin olevan.

EOK, Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliitto ja Wincapita

Kun jo kaikki muut ovat heränneet Wincapitan todelliseen luonteeseen, nousee jostain vielä taho, joka puolustaa puhdasoppista capitalaisuutta. Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliitto-yhdistys (EOK) on julistanut jihadin kaikkia vääräuskoisia vastaan.

Toki ymmärrän huolen syytettyjen oikeusturvasta. Näin laajassa jutussa on aina vaara, että yksilön oikeudet jäävät laajempien kuvioiden varjoon. Toki mukana on myös niitä, jotka lähtivät mukaan puhtaasti hyvässä uskossa, ja kuvittelivat olevansa oikeasti mukana sijoitustoiminnassa. Ainakaan minun moraalikäsitykseni mukaan ihminen ei ole rikollinen, jos toimii bona fide, vaikka toki ahneus onkin kuolemansynti. Vaikeinta onkin siis erottaa sudet ja lampaat.

Myös Kailajärven persoonan käsittelyssä on ollut lehdistöllä ajoin varsin värikäs toimintatapa. Lehdistön pitäisi muistaa, että HK ei ole vielä tuomittu rikollinen vaan yksityishenkilö.

Tässä mielessä vastustan yleistä teilauslinjaa ja myönnän, että wincapitalaisilla on myös oikeus puolustautua.

Sen sijaan EOK on lähtenyt agressiivisella kampanjalla puolustamaan nimenomaan Wincapitaa ja sen "sijoitustoimintaa". EOK:n sivut ovat harvinaisen laajat, ja niiden uutisosioin ykkösaihe on tällä hetkellä Wincapita. Yhdistyksellä on myös verkkolehti "Sanomat24.fi", jonka päätoimittaja on sama kuin EOK:n toiminnanjohtaja, Jarmo Juntunen.

EOK oli myös se taho, joka järjesti Wincapitan kohtaamisen Laukaassa. Eok:n ja Sanoma24:n mukaan tapaamisen tulos oli, "ettei tehtyjen selvitysten mukaan WinCapitan jäsenistön toiminta ole ollut rikollista". Koska selvitysten tekijää ei mainita, oletan että selvittäjä oli EOK itse. Selvitysten perusteita EOK ei julkista, eikä julkista kukaan muukaan, koska tiedotusvälineitä paikalle ei päästetty.

Tuotiin ilmi myös, että "WinCapitan toiminta on jo vuosia sitten todettu KRP:n tutkimuksien mukaan lailliseksi toiminnaksi". Haluaisin kyllä tietää, missä KRP on näin sanonut, ja millä perusteella, kun poliisin omien sivujen mukaan ns. "syytä epäillä"-kynnys on ylittynyt. Koska minulla ei ole kristallipalloa, josta voisin voisin nähdä kaikki Krp:n toimet, en käy kiistämään, etteikö KRP olisi voinut näin joskus vuosia sitten sanoa, mutta uskoisin ettei asia ole enää ajankohtainen. Ihmettelenkin, miksi EOK haluaa vielä vuonna 2009 levittää tällaisia huhuja (ex)wincapitalaisten joukkoon.

Aikaisemmin EOK:n oma "asiantuntijakumppani" kirjoitti, että "Mikään ei viittaa, että Wincapita olisi pyramidihuijaus". Ottamatta nyt kantaa siihen, oliko Wincapita pyramidihuijaus (jään odottamaan tästä oikeuden tuomiota), niin on pakko tarttua sanavalintaan: eikö tosiaan mikään viittaa siihen, että Wincapita olisi pyramidihuijaus? Esim. tässä on kattava tietoisku Wincapitasta. Sieltä saattaa löytyä ainakin muutama viite siihen, että saattaisi olla syytä epäillä Wincapitan olevan pyramidihuijaus. Oli totuus mikä hyvänsä, niin kyllä aika moni asia viittaa siihen, että kaikki ei ollut aivan kunnossa.

Ehkä epäilykset hälvenevät, kun yrityksen viralliset taustahenkilöt, Ana Valenzuela Miranda, Juanita Rodriquez Reyna sekä Maria Esther Cherigo Gonzalez saapuvat Panamasta selvittämään asiaa.

Entä se puhdasoppisuus? Kun jo valuutta-ahtopainemittarikin on purettu ja todettu pelkäksi flash-animaatioksi, uskotaan EOK:ssa edelleen, että sijoittajat ovat tehneet voittoa nimenomaan Wincapitan menetelmällä. Kaikki muu on salaliittoa:

Kenties se [KRP]salaa jotakin sellaista, että Wincapitalla oli valmistumassa automaattinen ja ennennäkemättömät voitot mahdollistava valuuttakauppajärjestelmä (tietokoneohjelma), ja että voiton jaon perusta (”vanhoille jäsenille”) olisi juuri lisenssiosuuksien arvonnousu tähän jo käytössä olleeseen valuuttakaupan singnaalijärjestelmään sekä kehitteillä olleeseen automaattiseen valuuttakauppajärjestelmään? (lähde)

Kenties. Muistakaa kuitenkin foliohattu. Juttu jatkuu:

Salaako KRP jotakin sellaista, että Wincapitan järjestelmällä on moni tehnyt suuria voittoja käymällä valuuttakauppaa sen avulla itse? Ja jos näin on, eikö Wincapitalla ollut olemassa vähintään 100 miljoonan euron arvoinen tuotepaketti valuuttakauppaohjelmia? Ja mitkä olisivat uuden kehitteillä olleen automaattisen valuuttakauppajärjestelmän arvoluvut tuotekehityksen päätyttyä menestyksellisesti? Miljardi euroa? Kymmenen miljardia euroa? Mihin siinä tapauksessa olisi tarvittu käytyä valuuttakauppaa? Eikö kaiken ydin ole tässä Wincapitan ohjelmisto-omaisuudessa?

Koska olen tavallista tyhmempi tallaaja, aivoni tekevät lakon jo ensimmäisen lauseen kohdalla.

Jään kuitenkin lopetukseksi miettimään Wincapitan ohjelmisto-omaisuutta.

Propoor, Naproxi ja Omun-laki

Digitodayn uutisessa kerrotaan taas "hieman" ylihintaisista verkkotunnuksista. Tunnuksia myydään pääasiassa puhelimitse, ja niiden takana on vanha tuttu Propoor, eiku Laverto, eiku Id-Turva, eiku Nettitunnus, eiku Suomennettipalvelu eiku Ripex vai mikä se oli... Samanlaista puuhaa harrastaa myös ruotsalainen Naproxi.

Propoorin toimintaan tyytymätön on esimerkiksi oopperaryhmä Skaala, jonka tuottaja Aija Kelly kertoo saaneensa soiton Propoorista toukokuussa.

Kellyn mukaan hänelle luvattiin puhelimessa "turvata" verkkotunnukset 189 euron vuosihintaan (ennen arvonlisäveroa).

– Mitään tilausvahvistusta ei koskaan lähetetty. Lasku saapui ja summa oli 922,32 euroa, Kelly kertoo.

Hinnat eivät kuulosta kovin kilpailukykyisiltä, kun normaalisti verkkotunnuksien rekisteröiminen maksaa siinä ~10 euroa.

Kun Kelly kieltäytyi maksamasta, saapui maksuhuomautus. Kellylle kerrottiin, että laskun perintä oli siirtynyt OMUN-LAKI Oy -nimisen yrityksen hoidettavaksi.

Nimestä huolimatta kyseessä ei ole asianajotoimisto, eikä yhtiö kuulu Suomen Asianajajaliittoon. OMUN-LAKI on niin sanottu lakiasiantoimisto, jollaisen voi perustaa virallista asianajotoimistoa vaivattomammin.

Vuoteen 2005 asti OMUN-LAKI tunnettiin Raviurheilulehden Kustannus Oy -nimellä. Yritys on myös rekisteröinyt tavaramerkin "psyko porn".

Pyynnöistään huolimatta Kelly ei ole saanut yhtiöiltä näyttöä, jossa osoitettaisiin hänen olleen tietoinen palvelun loppusummasta.

Yrityshakemisto Suomenyritystoimialahaku.fi

Appiukkoni, joka on maatalousyrittäjä, sai viime viikolla laskun yrityshakemistosta. Hän ei muistanut palvelua tilanneensa, eikä hakemistoyrityksen puhelimissa vastannut kukaan, jotta "tilauksen" voisi perua. Hänellä oli epämääräinen muistikuva, että oli vuosi sitten tilannut jotain puhelimessa, mutta ei ollut varma, oliko kyseessä juuri Suomenyritystoimialahaku.fi, vai Suomenyrityshaku.fi, vai Yritysnettihaku.fi, vai Yrityshaku.net, vai joku muu. Mistään pysyvästä sopimuksesta ei ollut kysymys, eikä sopimuksen irtisanominenkaan näyttänyt olevan mahdollista, koska puheluihin tai sähköposteihin ei vastata. Ainoa yhteydenotto ovat firman puolelta lähetetyt laskut.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun ylipäätään kuulen tällaisesta hakemistosta, vaikka olen tätä blogia varten käynyt netin hakemistoja tiheällä kammalla läpi. Mikä tarkoittaa, ettei kukaan muukaan ole kuullut. Suomenyritystoimialahaku.fi on suorastaan geneerinen kopio parodisessa mielessä kuvailemastani yrityshakemistosta. Hakemisto, jolla on niin yleispätevä nimi, että sitä ei kukaan muista, kenties tarkoituksella.

Voi taas ihmetellä, miksi pitäisi maksaa satoja euroja, että firman tiedot ovat jossain nettisivulla, josta kukaan ei ole koskaan kuullut. Ja kun tiedot ovat vielä väärin. Ja jopa yrityksen nimessä on kaksi oikeinkirjoitusvirhettä. Kansanmiehen habituksen omaava appiukkoni käytti värikkäämpääkin kieltä firman toimintaa kuvatessaan.

Tietoa firmasta ei ole kauheasti annettu. Kaupparekisterissä vastuuhenkilöiksi on nimetty Leif Lindeman ja Leif Lindgren. Yhteistä heillä paitsi etunimi, myös se, että molempien kaima on ollut takavuosien Tenavatähti.

Samassa osoitteeksi ilmoitetussa postilokerossa asuu myös firma nimeltä "Varma Yrityshaku Ky".

PÄIVITYS 20.9.2009

Seuraavaksi tuli perintätoimiston kirje, ja siinä vaiheessa lasku oli mennyt jo yli kolmensadan euron (alinperin ~100€). Appiukkoni soitti perintätoimistoon, joka myöntyi laskun perumiseen. Hakemistofirmasta itsestään ei ole vieläkään kuulunut mitään.

Wincapita Laukaassa

Kun jo luuli, että kärjellään seisova pyramidi olisi kaatunut ja puoliksi hautautunut autiomaan hiekkaan, tulee tällaisia uutisia. Laukaan Peurunkaan odotetaan jopa tuhatta Wincapita uskovaista herätystilaisuuteen, jossa todistetaan, että Wincapitaan liittyi oikeata sijoitustoimintaa. Odotamme riemukkaita "halleluja!" ja "testify!" -huutoja gospel-musiikin säestyksellä.

Uskoa tarvitaankin, koska pyramidi ei voi seisoa kärjellään ilman sen kärkeä. Wincapitan seremoniamestari Hannu Kailajärvi itsekin on ilmoittanut, että valuuttakauppaa ei ole käyty, vaan kaikki raha on kerätty jäseniltä ja jaettu uudestaan. Koko homma siis roikkuu ilmassa.

Vilpilliset verkkotunnukset

Verkkotunnusten rekisteröiminen on villiä peliä. Hyvä verkkotunnus on helposti muistettava ja kuvaava. Tällaiset tunnukset ovat kiven alla, ja niistä käydään vilkasta kauppaa. Verkkotunnus saattaa tuoda sivustolle runsaasti liikennettä, ja siksi mainostuloja haalivat webmasterit koettavat keksiä mahdollisimman hyviä verkkotunnuksia. Ns "Made-for-Adsense"-sivustoiksi (MFA) kutsutaan sivuja, joilla on hyvin vähän sisältöä, mutta sitäkin enemmän mainoksia. Domain-parking tarkoittaa verkkotunnuksen rekisteröimistä myöhempää käyttöä varten, ja sillä aikaa siinä näytetään mainoksia.

Vilpillisten verkkotunnusten rekisteröiminen on kiusa tavallisille sivustonomistajille. Kilpailija, keinottelija tai ilmaista liikennettä sivuilleen halajava voi rekisteröidä harhaanjohtavan verkkotunnuksen. Tällä hetkellä ainakin Vikingline.com vie jonnekin muualle kuin laivanvarustamon sivuille, samoin Blogilista.net (aikaisemmin jälkimmäinen sisälsi pornoa). Maailmanlaajuisesti tunnettuja ova Valkoisen talon parodiasivut .org-, .net ja .com-päätteisissä verkkotunnuksissa.

Joskus verkkotunnuksia rekisteröidään jälleenmyyntiä varten. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta rekisteröityihin tavaramerkkeihin perustuvien verkkotunnusten rekisteröiminen on laitonta tai ainakin epärehellistä. Esimerkiksi Facebook.fi-osoitteen rekisteröinyt yritys kauppasi osoitetta eteenpäin 20 000 lähtöhinnalla. Tällä hetkellä osoite vie pikavippejä markkinoivalle sivustolle. Toinen vaihtoehto on uhata, että näin tulee käymään, ellei tavaramerkin omistaja maksa "domainsuojauksesta". Tässäkin blogissa on käsitelty useita tapauksia, jossa verkkotunnuksia on kaupiteltu ylihintaan ja joissakin tapauksissa sivuille on ilmestynyt pornoa. Samoin kävi kirkkohallitukselle, jonka osoite vei vielä jokin aika sitten varsin epädogmaattisille sivuille.

Viimeksi tänään Taloussanomat uutisoi, että Finnairia verkkotunnuskauppiaat lähestyvät viikoittain. Finnairia muistuttavia verkkotunnuksia on rekisteröity ja kaupattu Finnairille ylihintaan. Ellei Finnair ole halunnut ostaa tunnuksia, niiden taakse on laitettu pornoa.

Esimerkkitapaus: "Tuhannen domainin mies"

Reilu vuosi sitten turkulainen yksityisyrittäjä ja edesmenneen iskelmälaulajan kaima rekisteröi useita verkkotunnuksia, joilla pääsi uutisiin. Etenkin Eduskunta.info-domainia pidettiin harhaanjohtavana. Yrittäjä lähetti kansanedustajille rekisteröitymiskutsuja ja eduskunnan atk-päällikkö varoitti kansanedustajia olemaan käyttämättä samoja tunnuksia kuin eduskunnan verkossa. Huomiosta huolimatta sivustolle aiottu keskustelupalsta ei oikein ottanut tuulta alleen ja tällä hetkellä sivusto on suljettu.

Samainen yrittäjä rekisteröi myös useita muita yrityksiin liittyviä verkkotunnuksia, kuten patriadefence.com, nokiastaff.net, nurminenlogistics.info, hesburger.org, sk-ravintolat.info jne. Niidenkin alle oli tarkoitus ilmeisesti tulla keskustelupalstoja, mutta innokkaita keskustelijoita ei juuri löytynyt. Suuri osa tunnuksista on tätä nykyä uusimatta.

Muropaketin keskustelusta voi lukea myös "Koulupoliisit.fi"-nimisestä sivustosta. Mitä sivusto alunperin sisälsi, sitä en tiedä, koska tätä nykyä sekin on suljettu. Ainakin Amppari24-sivustolla pyörii edelleen senttihuutokauppa (eli Fiksuhuudon konseptiin perustuvat arpajaiset), ja kovin osoite muistuttaa Ampparit.com-sivustoa.