Hannu Kailajärvi pidätetty

Pikku-uutisena: Hannu Kailajärvi on pidätetty. Wincapitan "capo di tutti capi" on näemmä Hs:n uutisen mukaan jäänyt kiinni Ruotsissa. Jäämme odottamaan jatkoa ja pohtimanaan asiota enemmän, kun asiasta tiedotetaan tarkemmin. (Olen muuten satavarma, että jossain on salaliittoteoreetikkojen kerho, joka uskoo että Hannu keksi oikeasti laitteen, jolla voi ennustaa talouden muutoksia, mutta hallitusten ja pankkien kätyrit halusivat estää tavallista jäppistä pääsemästä keksinnöstä hyötymään, ja että Usan talouskriisikin johtuu osaltaan Wincapitasta.)

Laittomat rahankeräykset

Rahankeräyksen järjestämiseen tarvitaan Suomessa viranomaisen lupa. Ns. "hyvään tarkoitukseen" ei saa kerätä rahaa ilman lupaa. Keräyksellä tarkoitetaan rahan hankkimista ihmisiltä ilman vastiketta, esimerkiksi vetoamalla hyväntekeväisyyteen.

Rahankeräysrikoksita puhuttiin viime keväänä Wincapitan yhteydessä. Silloin kyseinen "sijoitusklubi" keräsi "sijoituksia" ilman aikomustakaan antaa vastinetta rahan antajille. Myös muut pyramidit, ketjukirjeet ja tasomarkkinoinnit kuuluvat keräyksien piiriin, koska niiden rahavarat tulevat yksinomaan kerätyistä rahoista, ei konkreettisesta tuotosta tai tuotteesta.

Varsinaisissa rahankeräyksissä rahaa kerätään yleensä hyväntekeväisyyteen. Netissäkin toimii kaikenlaisia järjestöjä, joille voi lahjoittaa rahaa. Näillä kaikilla tulee kuitenkin olla keräyslupa, joka voidaan myöntää Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle (yksityishenkilö ei siis voi kerätä rahaa). Koko Suomen alueella järjestettävälle keräykselle luvat myöntää Etelä-Suomen lääninhallitus. (Ks. Poliisin ohjeet ja rahankeräyslaki.)

Usein tämä ei ole tiedossa, vaan joskus yleishyödyllinen järjestö saattaa pyytää nettisivuillaan lahjoituksia tukitililleen. Luvanvaraisuuden tarkoitus on valvoa, että rahat todella menevät siihen tarkoitukseen, mihin niiden väitetään menevänkin. Keräystuotosta vähintään 51% kuuluu mennä nimettyyn tarkoitukseen (käytännössä tässä on runsaasti ongelmia, joihin ehkä palaamme myöhemmin). Tämä kannattaa muistaa myös muualla kuin netissi: mikäli puhelimitse pyydetään sinulta rahaa johonkin kohteeseen, kannattaa pyytää keräyksen numero.

Enictan sopimusehdot

Huijaa.info-foorumilla osui silmään hauska kommentti tänä aamuna. Jälleen on joku "Suomen suurin yrityshakemisto" lähestynyt yrityksiä. Tässä ei ole sinänsä mitään uutta, noin muuten kyseessä on yksi tuhansista hakemistoista, josta kuulet ensimmäistä kertaa, kun se lähettää sinulle laskun. Sen sijaan Enictan sopimusehdot ovat sitäkin mielenkiintoisimmat:

Näiden sopimusehtojen mukainen sopimus ja asiakassuhde katsotaan syntyneeksi seitsemän (7) päivää sen jälkeen, kun asiakkaalle on postitse toimitettu sopimusehdot sisältävä tuoteinfo, eikä asiakas ole peruutusaikana (kohta 2.2) purkanut sopimusta. Sopimuksen synty ei vaadi asiakkaan allekirjoitusta, kirjallista vahvistusta tai muita postitus- tai yhteydenottotoimenpiteitä.

Eli kapulavapaa käännös: Enicta lähettää sopimuksen ja ellet lähetä kirjallista peruutusta tai soita heidän maksulliseen numeroonsa, olet velkaa heille heidän hatusta vetämänsä summan.

Lisäksi:

Asiakas sitoutuu kirjallisen tuoteinfon saatuaan tarkistamaan omat tietonsa ja ilmoittamaan niissä mahdollisesti ilmenevät virheet seitsemän (7) työpäivän kuluessa yhtiölle kirjallisesti, puhelimitse, telefaksilla tai sähköpostilla. Tietokantaan korjaamatta jääneet virheet eivät ole yhtiön vastuulla.

Toisin sanoen, mikäli saamasi sopimus meni roskiin muun mainossälän mukana, olet paitsi velkaa Enictalle, myös saanut nettiin väärät tiedot, joita Enictalla ei ole velvollisuutta korjata (sähköisessä muodossa olevia tietoja kun on niin vaikea korjata jälkeen päin).

Toki tällä kaikella ei-niin-vähän-harhaanjohtavalla pask.. sopimusteknisellä tekstillä halutaan sanoa, että suullinen sopimus on aina sitova. Eli jälleen muistutuksen sana: yrittäjän ei kannata tilata mitään puhelimitse, ei edes pyytää "kirjallista tuoteinfoa", koska se saattaa olla "sitova" sopimus.

Fast & Loud kirjoittaa myös Enictasta hauskasti.

Hauskoja hakuja

Aina välillä sivustojen statistiikkoja tutkaillessa tulee vastaan mielenkiintoisia sanayhdistelmiä, joilla Googlesta ja muista hakukoneista on haettu ja sivustolle saavuttu. Harmittaa, kun ei ole tullut kaikkein hauskimpia kirjoitettua muistiin. Joka tapauksessa, seuraavanlainen löytyi tämän aamun tilastoista:

bux.to ei kai huijausta

Hakulauseena jo sinänsä mielenkiintoinen. Luulisi, että esim. 'Bux.to huijaus' tuottaisi parempia tuloksia (ilman lainausmerkkejä).

Joillakin ihmisillä on tapana käyttää partitiivia hakulauseissa tyyliin "ilmaisia kuvia alastomista naisista", ikään kuin haut olisivat pyyntöjä tai kysymyksiä (saisinko ilmaisia kuvia). Jotkut jopa kirjoittavat haut kysymyksen muotoon, esim. "mistä ilmaisia kuvia". Tämän sivun statistiikoissa oli seuraava haku "miksi nuoret tahtovat julkisuuteen? " (ilman lainausmerkkejä, mutta kysymysmerkki perässä).

Tämän päivän esimerkissäkin partitiivin käyttö implikoi kysymystä ("onko bux.to huijausta?"). Tuo "ei kai" on tulkittavissa epävarmuudeksi. Ei kai nyt sentään bux.to voi olla huijausta, siellähän niiden sivuillahan sanotaan, ettei se ole huijausta, ja siellä on todisteetkin, että ne maksavat. Tai peräti epätoivoksi, kun joku on lähettänyt sinne 150 dollaria, ei kai tämä nyt vaan ole huijausta, nehän lupaavat lähettää 1500 dollaria takaisin....

Hups, taas lähti lasku! - eli hakemistofirmat osa 3

Rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä, siksi monet firmatkin toimivat eri nimillä ja aputoiminimillä. Siksi Ripex on Laverto, joka on Suomen nettipalvelu. Ja siksi firmalla nimeltä Talent Software Oy on aputoiminimi Suomen Hakemistokeskus, joka vastaa Hakemistokeskus.fi-yrityshakemistosta. Ja siksi samassa osoitteessa asuva Talent CC on toiselta nimeltään Suomen yrityshaku, jonka päätuote on yllättävän samankaltainen Suomenyrityshaku.fi.

Koska sekä Hakemistokeskusta, että Suomen yrityshakua telemarkkinoi sama firma, Vivali, eli Teho-diili, on heilläkin samat ongelmat, eli laskuja lähtee vahingossa.

Mutta kuten Hakemistokeskuksen laadunvalvonta vakuuttaa, kyseessä on vain heidän (heidän? Hakemistokeskuksen? Vivalin? Talent CC:n?) kokemattoman työntekijänsä virhe. Eli kaikki kirjastoihin (näköjään myös ravintoloihin) ja minulle lähetetyt laskut olivat yhden nyt jo erotetun työntekijän huolimattomuutta.

Näin ollen kyseessä siis ei ole huijaus (jos kerran Mr. Laadunvalvonta näin sanoo). Tässä valossa kuitekin hieman epäilyttää, kuinka laadukas palvelu on kyseessä, jos yritys tekee omassa markkinoinnissaan jatkuvasti tällaisia mokia. Miksi tilaisin markkinointia yritykseltä, jolla parin sadan euron laskut lipsahtelevat sinne tänne? Ehkä Talent-Hakemistokeskuksen ja Vivali-Tehodiilin kannattaisi olla huolissaan työntekijöistään, hehän pilaavat yrityksen maineen.

Telemarkkinointitaivas

Toisaalta, en ihmettelisi, vaikka myyjät lähettelisivätkin laskuja omin päin. Tyypillisen telemarkkinointifirman henkilökunta kuitenkin koostuu 1-3:sta "supermyyjästä", jotka vastaavat 95% kaikista myynneistä ja laumasta opiskelijoita, pätkätyöläisiä ja pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät saa mistään rahaa tai joiden tuki uhataan katkaista elleivät ota vastaan mitä tahansa työtä. Heille annetaan sitten lista epätodennäköisimpiä asiakkaita, kuten kirjastoja ja virastoja, jotka pitää soittaa läpi. Ja koska palkka perustuu provisioon, sortuu varmasti moni pieneen vilppiin, kun ei ole pariin päivään saanut yhtään asiakasta.

Puhelinmyynnistä voi lukea lisää tästä blogista.

Perusta oma yrityshakemisto

Suomessa on satoja samalla konseptilla tuotettuja yrityshakemistoja. Miksi et sinäkin perustaisi omaasi?

1. Keksi geneerinen nimi. Käytä ainakin kahta seuraavista sanoista: yritys, Suomen, hakemisto, rekisteri, haku, info, tele tai palvelu. Mikäli se muistuttaa jotain jo olemassaolevaa hakemistoa, sen parempi. Perusta firma ja varaa verkkotunnus. Keksi firmalle pari aputoiminimeä, joilla voit toimia eri yhteyksissä. Joku kansainväliseltä kuulostava, ei-mitään tarkoittava on hyvä. Kaupparekisteri veloittaa pari kymppiä, verkkotunnusten rekisteröinti on vuosittain saman verran.

2. Vuokraa palvelin. Koska liikennettä on odotettavissa enemmänkin, halvin webhotelli ei varmaan riitä. Dedikoitu palvelin maksaa pari sataa vuosittain.

3. Asenna sisällönhallintajärjestelmä. Tätä tarkoitusta varta vasten suunniteltuja on varmasti olemassa, mutta väittäisin, että esimerkiksi avoimen lähdekoodin Joomla tai Drupal toimii yhtä hyvin.

4. Suunnittele sivuston ulkoasu. Koska monenkaan hakemiston graafinen ulkoasu ei näytä kovin kunnianhimoiselta, niin en usko että graafikolle on maksettu kovinkaan paljoa.

5. Koodaa skripti, joka hakee tiedot Ytj-palvelusta. Näin saat hakemistoosi näytteeksi yritysten tietoja, jotta se vaikuttaisi kattavalta. Koska Ytj on rajoittanut haut tuhanteen per päivä, tietojen hakeminen saattaa kestää. Ja missään tapauksessa vanhentuneita tietoja ei kannata päivittää, sitä varten soitellaan yrittäjille ja tarjotaan tietojen päivitystä sopivasta maksusta. (Tai sitten voit ajan säästämiseksi upottaa ilmaisen Google-haun hakemistoosi, kuten tässä.)

Mitä se oikeasti maksaa?

Kokonaiskustannus on siinä tonnin, kahden luokkaa. Kun yhden yrityksen tietojen lisäys maksaa 130-600 euroa, tuntuisi hinnoissa olevan ilmaa. Suurin kuluerä on kuitenkin markkinointi, eli juuri se, kun puhelinmyyjä yrittää saada juuri sinua ostamaan mainospaikan "suomen ihan oikeesti suosituimmassa yrityshakemistossa".

Ongelma on siis siinä, että hakemistoyritykset ovat keskittynet markkinoimaan itseään, eikä suinkaan asiakasyrityksiään. Heidän hehkuttamansa "räätälöidyt palvelut", "tuotekehityksen" ja "avainsanalistat" voi työntää syvälle sinne mistä ovat tulleetkin. Kaikille myydään samaa bulkkia, johon kuuluu yhteystietojen lisäksi hyvässä lykyssä karttalinkki ja kuvasta saa maksaa 100€ ekstraa. Räätälöinti tarkoittaa, että voit lisätä tusinan verran toimialaasi kuvaavia sanoja esittelysivulle (hoo-ray).

Todellisuudessa itse hakemiston ylläpito ei vaadi juuri mitään, joten jos tarvittava infra on olemassa, palvelun voi tarjota ilmaiseksi. Esimerkkinä ilmaisesta yrityshakemistosta tämä: pramea.info (disclaimer: minulla ei ole mainittuihin tahoihin mitään yhteyksiä, enkä vastaa heidän tominnastaan. )

Ilmaisten lisäksi on olemassa myös "ilmaisia", joista kannattaa pysyä erossa. Monet hakemistot antavat lisätä "perustiedot" ilmaiseksi, mutta eivät kuitenkaan kerro, mitä perustiedot ovat ja mitä muiden tietojen lisääminen maksaa. Eli jollei halua puhelinmyyntirumbaa ja pitkällistä reklamaatiosambaa, kannattaa olla varovainen.

Tutkimus: Sähköposti houkuttelee epärehellisyyteen

Kun uutinen alkaa "Tuore yhdysvaltalaistutkimus vahvistaa...", niin täytyy siihen suhtautua tietyllä epäilyksellä ja siksi tämä onkin laitettu huumori-kategoriaan. Joka tapauksessa, Helsingin sanomat uutisoi, että sähköpostissa on helpompi valehdella kuin käsin kirjoitetussa kirjeessä.

Ehkäpä siis kaukainen tuttavani Larry Gana Nigeriasta ei ehkä puhunutkaan ihan totta kertoessaan, että lahjoittaa minulle 15 miljoona dollaria, kun vain lähetän hänelle pari tuhatta kuluihin.

Lisää tietoa tutkimuksesta Leighin yliopiston tiedotteessa.

Laverto on nyt Suomennettipalvelu

Ei päivää ilman Laverto-uutista. Nyt ilmeisesti he toimivat nimellä Suomennettipalvelu.com. Firma on ilmeisesti lähestynyt taas yrityksiä ja organisaatioita "sisäpiirin tiedolla", eli väittäneet, että firman verkkotunnuksia aiotaan kaapata ja tarjoudutaan rekisteröimään tunnukset parin sadan euron hintaan.

Suomennettipalvelu.comin kotisivut muistuttavat Laverton sivuja kirjoitusvirheitä myöten ja whois-tietojen mukaan tunnuksen omistaja on Laverto oy ja "James White".

Ja ympyrä sulkeutuu, kun huomataan, että Kaupparekisteriin on vastuuhenkilöksi kirjattu Rättö Jani Tapio Mikael, joka on vastuuhenkilönä myös Ripex-nimisessä firmassa. Joka taas on tunnettu samasta toiminnasta kuin Laverto ja Suomennettipalvelukin.