Pipliaseura käy sissisotaa blogimaailman ryteiköissä

Helsingin Sanomien verkkosivuilla oli bannerimainos, jossa oli valokuva ja teksti "onko tämä ääriliike tuttu" (tms.). Mainoksen linkki vei Bloggerin palvelussa sijaitsevaan blogiin, jota kirjoittaa "yleislääkäri" Luukas Härkönen. Blogissa hän selvittää 80-luvun lopulla toimineen ääriliikkeen vaiheita. Rekvisiitaksi on kuvailtu rakeisia mustavalkokuvia ja photoshoppailtu dokumentteja. Youtubeen on lähetetty pari filminpätkää, jossa mm. Wilma Schlizewski ja isä Mitro muistelevat liikkeen karismaattista johtajaa, "jumalan poikaa". Tietysti myös Facebookissa on asialle oma ryhmänsä.

Eli kyseessä on siis sissitempaus, jossa käytetään hyväksi uutta mediaa. Tarinassa se kaikille tuttu Jumalan poika on siis sijoitettu 1980-luvun Helsinkiin ja todisteena on vaikkapa kuitti kahdesta kalasta ja viidestä leivästä.

Nojoo, ihan oikeasti haluaisin pitää tästä. Tämä on vain niin oppikirjamainen esimerkki. Pari Youtube-klippiä (hohhoijakkaa), Facebook-ryhmä, mystinen blogi ja vähän viidakkorummun pärinää. Ilmeisesti eroakirkosta.fi:lle on kaivattu kipeästi vastaiskua.

Toisaalta, onneksi sentään tämän takana on vanha kunnon Ev.lut. Mielummin kai sitä minun kaltaiseni agnostikkokin katselee kuin jotain käytettyjen autojen myyntikampanjaa.


***

Tai mielummin Ev.lutia, kuin vaikka tätä. Melkoista sissimarkkinointia tehdä rikosilmoitus, kun katsojat äänestävät "väärin" ohjelman jatkosta. Tämä Mikkoset tuntuu edustavan ohjelmaformaattia, jonka ideana on tehdä ohjelma, joka yksinkertaisesti on niin huono, että kaikkien on pakko nähdä, miten huono se on. Sitten vielä saman mediatalon lehdissä julkaistaan uutinen, ettei vain kenellekään jäisi epäselväksi, miten huono ohjelma on. Järjestetään vielä pari äänestystä asiasta, jo nostetaan kierroksia tekemällä äänestyksestä skandaali.

(Tutun kaavan mukaan seuraavaksi poseerataan alasti Hymyssä, sitten levytetään pari kappaletta ja tullaan uskoon. Viimeisenä oljenkortena tehdään aukeaman juttu, että halutaan pois julkisuudesta. Ainiin, ja kirjoitetaan kirja. )

Sama formaatti muuten toimii netissäkin. Yksinkertaistaen, mitä huonompaa sisältöä, sitä suuremmat mainostulot. Esimerkiksi tällä blogilla on suhteellisen paljon lukijoita, mutta mainostulot ovat lähes nolla (teoriani mukaan tämän blogin sisältö olisi siis laadukasta, mutta sehän olisi kehäpäätelmä). Sen sijaan olen kokeillut mainosten sijoittamista sivustoihin, joiden sisältö on kaikilla mittareilla mitattuna silkkaa p*skaa. Mainostulot ovat huomattavan korkeita.

Tämä tietysti johtuu siitä, että laadukas sisältö varastaa huomion mainoksilta. Toisaalta, laadukas sisältö houkuttelee kriittisiä lukijoita, joihin mainokset eivät pure.

Summa summarum: miksi siis tehdä mitään kunnolla, kun huonosti tehty tuottaa enemmän? Taloudellsilla mittareilla ei kannatakaan. Siksi näitä Mikkosiakin tehdään. Onneksi sentään on muitakin vaikuttimia kuin raha ja laadukastakin sisältöä tehdään ja siihen täälläkin pyritään.