Mallihuijaukset

Mallihuijaukset ovat yleistyneet viime aikoina. Eräs syy on, että mallin ammatti on nykyisin arvostettu ja tavoiteltu: monet nuoret tahtovat julkisuuteen, ja (super)mallin ammatti näyttäisi tarjoavan mahdollisuuden päästä kaikkien ihailemaksi julkkikseksi. Toisaalta, kauniit naiset ovat aina vetäneet huijareita ja lieroja puoleensa. Mallialalla seksuaalinen hyväksikäyttö ja huumeet eivät ole koskaan olleet harvinaisia. Nuoret naiset ovat helppoja uhreja: kun joku kehuu kauniiksi ja lupaa rahaa, voi harkintakyky pettää.

Tässä artikkelissa käsitellään kahta eri huijaustapaa: mallikansioiden myymistä ja mallikurssien myymistä.

Lisää voi lukea esimerkiksi osoitteesta:
www.modelingscams.org/

Etsitään mallia

Usein netin keskustelupalstalla törmää monenlaisiin viesteihin ja ehdotuksiin. Yleensä toiminnan takana on valokuvaaja, joka haluaa saada kuvattua malleja ilmaiseksi. Oikeastihan malleille pitää maksaa tuntipalkkaa. Siksi huijari tarjutuu tekemään huippumalliksi haluavalle "mallikansion", jonka avulla malli voi hakea töitä. Kansion hän antaa jalomielisesti ilmaiseksi, tai jopa ottaa maksun sen kuvaamisesta. Näin hän välttyy maksamasta mallille palkkaa ja voi myydä kuvat eteenpäin.

Toki on jokaisen oma asia, suostuuko kuvauksiin ilmaiseksi. Jos kyseessä on aloitteleva valokuvaaja ja aloitteleva malli, niin miksipä he eivät saisi ottaa kuvia keskenään. Kaikki netissä ilmoittelevat kuvaajat eivät ole huijareita, ja toisaalta, minullakin on ystäviä jotka osallistuvat kuvauksiin enemmänkin huvikseen kuin rahan vuoksi. Kuitenkin mallien, varsinkin nuorten naisten, kannattaa olla varovaisia netin ilmoituksiin vastatessaan.

Mallikurssit

Hieman isommasta huijauksesta on kyse, kun mallitytöille markkinoidaan "mallikursseja" työtä vastaan. Luvataan, että käymällä heidän kurssinsa on mahdollista saada hyviä mallintöitä tai työn saamiseksi velvoitetaan käymään tuhansien eurojen "kurssit". Monet mallitoimistot ovatkin keskittyneet mallien välittämisen sijasta markkinoimaan omia kurssejaan, se kun on paljon tuottoisampaa. Todellisuudessa kuitenkaan malliksi ryhtymiseen ei tarvita kursseja. Kansainvälisesti tapaukset ovat erittäin yleisiä, ja pikkuhiljaa ne ovat alkaneet kotoutua myös Suomeen.

Mallikurssien ongelma on siinä, että ottavat kursseilleen oppilaita, joilla ei ole välttämättä edellytyksiä menestyä mallina. He eivät välitä, koska he saavat siitä rahaa.

Viime keväällä netin keskustelupalstoille, erityisesti Suomi24-palstalle ilmestyi viestejä, joissa markkinoitiin 3200 euron hintaista mallikurssia Espanjan aurinkorannoilla, Fuengirolassa Malagassa.

"Mallikoulun johtajana" esiintynyt henkilö vakuutti, että heillä on yhteyksiä Milanon, New Yorkin ja Pariisin mallitoimistoihin ja että heidän kurssinsa käyneille järjestettäisiiin työpaikka mallimaailman huipulla. Lisäksi keskusteluun osallistui useita nimimerkkejä, kuten "Ann-Maj", "Janina" tai "Pia" (tai jokin muu nuoren naisen etunimi), jotka kirjoitusvirheistä, tyylistä ja asenteesta päätellen olivat sama henkilö kuin "mallikoulun johtaja". He väittivät kiven kovaan olleensa kursseilla ja toistelivat samoja fraaseja. Huvittavaa sinänsä, että Ann-Maj muunmuassa kirjoitti pari kertaa nimensä väärin (harva kirjoittaa sentään oman nimensä väärin).

Jutun taustalla oli ruotsalainen valokuvaaja ja muutama mahdollisesti Malagassa eläkepäiviään viettävä suomalainen. Heidän ilmeisesti oli tarkoitus oikeasti järjestää oikeasti mallikursseja, mutta oppilaiden puuttuessa niitä ei koskaan järjestetty. Mitään töitä mallikurssin käyneille tuskin oli tarjolla: ideana oli maksattaa oppilailla kalliit kurssit ja ottaa kurssin kuluessa heistä kuvia, jotka sitten voi myydä eteenpäin. Kuvista tosin ei suuria summia saa, mutta varmasti joku stockphoto-firma ostaa kuvia euron kappale. Ei välttämättä mitään järin tuottoisaa, jos pitää kulujakin vähentää, mutta pientä lisätienestiä kuitenkin, eikä nuorten naisten katseleminen uimapuvuissa varmaan työltä tunnu.

Paljon kysymyksiä

On selvää, että kyseinen "mallikoulu" ei pysty lunastamaan antamiaan lupauksia. Hälytyskellojen pitäisi soida jo siinä vaiheessa, kun:

• Mallikoulu väittää olevansa Euroopan parhaita, mutta kukaan ei ole kuullut siitä mitään.
• Netistä ei löydy yrityksestä muuta kuin nettisivut ja keskustelupalstoille lähetettyä spämmiä.
• Koulu väittää toimineensa jo 10 vuotta, mutta kotisivut firma on hankkinut vuoden 2008 tammikuussa.
• Sivuilla ei mainita kuka kurssin järjestää. Myöhemmin sivuille ilmestyy joitain "mallipedagogeja", joiden meriitit tosin jäävät tuntemattomiksi.
• Sivuilla mainostetaan mahdollisuutta kansainväliseen mallinuraan, mutta koulun "johtaja" ei osaa mainita yhtään yhteistyökumppania nimeltä.
• Kukaan tunnettu Milanossa, Pariisissa tai New Yorkissa työskentelevä malli ei ole käynyt kyseisein "koulun" kursseja.
• Koulun "johtaja" ei suostu kertomaan nimeään, myöhemmin sivuille ilmestyy nimi ja passipotretti bussikuskin näköisestä miehestä.
• Rahat pitää maksaa etukäteen Espanjassa sijaitsevalle pankkitilille.
• Mallikoulua mainostetaan ainoastaan netin keskustelupalstoilla kirjoitusvirheitä vilisevillä viesteillä.
• Mallikoulun sähköposti on anonyymi Hotmail-osoite.
• Sivuilla ei ole kuvia malleista, pelkästään yksi kuva, joka on mahdollisesti peräisin kuvapankista, eikä kuvassa esiintyvä nainen ole käynyt ks. mallikoulun kursseja.

On jokseenkin omituista, että tällaisilla rahkeilla edes lähdetään liikkeelle. Vaikka oletettaisiin, että kyseessä ei olisi huijaus, niin "koululla" olisi aika paljon tekemistä brändinsä kanssa. Se kun ei vaikuta kovin luotettavalta. Kun muut keskusteluun osallistujat esittivät epäilyjä, "johtaja" vastasi erittäin aggressiivisesti ja jopa uhkasi oikeustoimilla (onneksi Hotmail-tili ei ole vielä ainakaan Suomessa juridinen henkilö).

Tällä hetkellä mallikoulun sivut ovat kadonneet. Siitä ei ole tietoa, miten "koulun" toiminta jatkuu. Viimeisen Suomi24-palstan viestin perään joku oli jättänyt palautetta:

just...
Kirjoittanut: tosi hieno alku hei 29.4.2008 klo 21.46

tota...eka kurssi meni teillä läskiksi kun oli kuulema putkitöitä (lue ei oppilaita). toinen kurssi pitäis olla nyt juuri käynnissä, mutta....ei oppilaita....Silti kursseillenne ei enää mahdu!! Miten tämän selitätte? Äläkä sano, että laita sähköpostia sillä sieltä ei mitään vastauksia saa. Pelkkää ympäripyöreetä peetä. Ja miksi teillä ei ole mitään materiaalia antaa, kun sitä olen pyytänyt? Olin Espanjassa käymässä ja olisin halunnut tutustua paremmin....ei ollut mitään matskuja...? Mitä?? Häh...ja koulun pitäisi olla jo käynnissä!

Huomaatteko itse kuinka naurettava yrityksenne on! Kukin keskittyköön siihen missä on hyvä! Teillä siis kiinakaupan rätit! Hyvää kesää vain!

t. Pettynyt!

Vaikea sanoa, onko kyseessä vain ammattitaidottomuus vai puhdas huijaus, ja jos niin minkälainen. Oliko tyttöjä tarkoitus vain rahastaa b-luokan kursseilla ja työlupauksilla? (Tosin, pari viikkoa elämistä aurinkorannalla kelpaisi minullekin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä mallintyön kanssa. Ja mielummin tilaan matkani ihan oikeasta matkatoimistosta.) Menikö yritys mönkään ammattitaidottomuuden vuoksi, vai oliko alunperinkin tarkoitus jossain vaiheessa kadota?

Toivonpa kuitenkin, ettei kukaan nuori tyttö lähettänyt tuonne ylioppilasrahojaan. Ja jos lähetti, niin toivottavasti sai sentään takaisin.

Ylihintaisten domainien kaupittelijoita jälleen liikkeellä

Jälleen joku on keksinyt markkinoida domainnimiä eli verkkotunnuksia hyväuskoisille kymmenkertaiseen hintaan ja väärin perustein.

Lavertonettipalvelo (sic) tarjoaa fi-domainin rekisteröintiä yli 300 euron hintaan kolmeksi vuodeksi. Vertailun vuoksi, kuka tahansa suomalainen voi rekisteröidä fi-tunnuksen Viestintäviraston sivuilta hintaan 43 euroa/ 3 vuotta. Tähän voi tietysti jälleen sanoa, että ei se ole tyhmä, joka pyytää vaan joka maksaa. (miksihän muuten tämäkin pitää aina perustella, ikään kuin "tyhmiä" ei saisi varoittaa menemästä halpaan?). Laverton markkinointitapa kuitenkin on hieman epäilyttävä, he ovat mm. lähettäneet ylihintaisia laskuja tilaamattomista tunnuksista.

Laverton sivuilla pelotellaan domainnimien joutumista vääriin käsiin ja kerrotaan jonkun kolmannen tahon yrittäneen rekisteröidä kyseisiä verkkotunnuksia. Com, net ja org -päätteellisten tunnusten yhteydessä pelko on jossain määrin aiheellinen (vrt. vikingline.com). Fi-päätteelliset ovat kuitenkin paremmin suojattuja. Esimerkiksi kukaan ei voi rekisteröidä fi-domainia sinun nimelläsi, firmasi nimellä tai tavaramerkillä. Uhka tosin on olemassa, mutta en usko "laverteluihin", eli Laverton markkinointipuheisiin kaappausyrityksistä.

Yritys mainostaa ylisanoin verkkotunnusten rekisteröinnin tärkeyttä. Tosin, Laverto itse ei ole rekisteröinyt fi-päätteistä domainia (sekä laverto.fi että lavertonettipalvelu.fi ovat edelleen vapaina.)

Tähän voi vain vastata lainauksella Laverton kotisivuilta:

Yksi domaini omistaa strateekisen arvon, jota on vaikea mitata rahassa. Me emme kilpaile hinnassa vaan laadussa.

Iltasatu

Kerrotaan, että shakki-pelin keksijä sai esittää kuninkaalle yhden toivomuksen ja toivoa mitä ikinä halusi. Toivomus oli varsin vaatimaton: keksijä halusi vain riisinjyviä, sen verran mitä mahtuu shakkilaudalle, kun ensimmäiselle ruudulle asetetaan yksi jyvä, seuraavalle kaksi, sitä seuraavalle neljä, sitä seuraavalle kahdeksan ja niin edelleen.

Ei kuulosta suurelta määrältä. Maalaisjärjellä arvoituna ehkä säkillinen jyviä.

Väärin. Tarkka luku on 18 446 744 073 709 551 615 riisinjyvää. Se on miljardeja kertoja enemmän riisiä kuin mitä maailmassa tuotetaan, ja itse asiassa, tuo riisimäärä ei edes mahtuisi maapallon pinnalle.

Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, myös tässä on opetus.

Verkostointimarkkinointi (eli pyramidipeli, eli multilevel marketing) saattaa kuulostaa ensi alkuun hyvältä. Pitää vain hankkia, sanotaan nyt 20 uutta jäsentä. Se ei kuulosta kovin vaikelta. Kuten muutama riisinhyvä shakkilaudan ruuduilla. Jos mukaan lähtee aikaisessa vaiheessa, se onkin varsin helppoa. Kuitenkin jäsenten määrän pitää kasvaa tasaisesti, ja pian se pomppaa tähtitieteellisiin lukuihin.

Esimerkiksi edellisessä viestissä käsitellyssä Bux.to-klikkailuohjelmassa pitää hankkia 20 jäsentä, jotta saa 63 dollaria. Eli toisin sanoen, kun 1 jäsen saa 63 dollaria, tarvitaan 20 jäsentä, jotka eivät saa mitään (paitsi sen 3 dollaria, jonka kuukausittaisesta klikkailusta maksetaan). Jos taas nämä 20 jäsentä haluavat saada enemmän kuin 3 dollaria/kk, tarvitaan 400 uutta jäsentä. Ja niin edelleen.

Tarkemmin seuraavasti:

20
400
8000
160 000
3 200 000
64 000 000
1 280 000 000

Kun tämä verkosto on edennyt seitsemännelle tasolle, on mukana yhteensä 1 347 368 420 jäsentä. Heidän pitää kerätä yhteensä 25 600 000 000, eli 25,6 miljaria uutta jäsentä, jotta saavat luotua itselleen alalinjan.

Maalaisjärjellä tuntuu, että 20 uutta jäsentä löytyy kaveripiiristä (about säkillinen riisiä, iisi juttu). Todellisuudessa koko maailman väestö ei riitä pitämään pyramidia pystyssä.

Ainiin, se tarinan opetus. Se on tämä: Jos joku pyytää sinua mukaan tällaiseen, eikä hän ole sen aloittaja, olet melko varmasti jossain pyramidin alaportaalla, korkeintaan keskivaiheilla. Tämä tarkoittaa, että et tule enää saamaan ketään mukaan, ja sinulle jää mustapekka käteen. Tulet rikastuttamaan korkeintaan muita jäseniä, ja menetät kaikki sijoituksesi, oli se sitten rahaa tai vaivaa.

Pay to click ja paid to surf-sivustot

Pay to click -ohjelmien idea on, että mainosten katsomisesta maksetaan. Taustatarina kulkee yleensä siten, että koska mainostajat käyttävät miljardeja dollareita kuluttajien tavoittamiseen, niin tämä avokätinen yritys jakaa rahat kuluttajille takaisin. Hienoa, eikö totta?

Tämäntyyppiset vedätykset liikkuvat tyhmien hyväksikäytön ja aitojen huijausten rajamaastossa. Todellisuudessa ohjelmat maksavat muutamia senttejä kuussa, kokonaisia dollareita ansaitsee vain, jos hankkii lisää jäseniä.

Todellisuudessa pay to click -ohjelmat perustuvat siihen, että huijattuja pyydetään lähettämään yritykselle rahaa, eli "ostamaan referraaleja". Hinnat ovat jopa useita satoja euroja.

Kyseessä on perinteinen pyramidimalli: ihmisiä painostetaan hankkimaan lisää jäseniä, jotka ostavat referraaleja tai lisenssejä tai mitä hyvänsä. Näistä tuloista sitten ohjelma voi maksaa muutamia senttejä jäsenille. Yleensä painotetaan, että liittyminen on ilmaista, ja huijatut menettävät vain aikaansa ja vaivaansa (mukaan lukien webmasterit jotka poistavat päivätyönään näitä referraaleja, eli spämmilinkkejä).

Maksettujen pikkusenttien tarkoitus on toimia vain syöttinä, jotta hyväuskoiset ostaisivat premiumjäsenyyksiä.

Rahaliikenne hoidetaan yleensä Paypalin tai muun anonyymin maksupalvelun kautta. "Todisteina" ohjelmissa on suttuisia kuvakaappauksia Paypal-tileistä.

Kuten pyramideissä yleensäkin, todellinen ansaitseminen uusia jäseniä rekrytoimalla on mahdotonta. Koska jäsenmäärän pitäisi kasvaa eksponentiaalisesti, loppuu maailmasta väki ennenkuin kukaan pääsee ansioille.

Tällaisiin mainoksiin törmää usein suomenkielisilläkin forumeilla ja blogispämmissä, etenkin ei-niin-hyvämaineisella Suomi24-keskustelupalstalla.

Esimerkki: Bux.to, pikkupoikien Wincapita

Bux.to on klassinen pyramidihuijaus (eli verkostomarkkinointihuijauksen alalaji). Tämän varmin tuntomerkki on Faq-osion ensimmäinen muistutus

"Bux.to is NOT a Autosurf, Multi-Level Marketing, Pyramid, Ponzi, Matrix or "Get Rich Quick" scheme."

Kuten muillakin pay to click -ohjelmissa, Bux.to lupaa maksaa mainosten katselemisesta. Heidän sivuillaan olevia mainoksia katsotaan kutakin vähintään 30 sekuntua. Tällöin ansaitsee Bux.to:n sivuilla esitetyn kaavion mukaan 3 dollaria, eli n. 2 euroa kuussa. Jäsenien, eli "referraalien" kautta voi hankkia enemmän rahaa.

Sivustolla esitetyn kaavan mukaan tulee hankkia 20 jäsentä, jolloin ansaitsee 62 dollaria. Tämä ei kuulosta vaikealta. Tosiasiassa kuitenkin potentiaaliset jäsenet loppuvat nopeasti kesken. Jos jäsenistön pitää kasvaa eksponentieaalisesti, kaikille ei kerta kaikkiaan riitä "referraaleja". Jo kahdeksannella portaalla jäsenmäärän pitäisi olla 25 600 000 000 eli 25 miljardia, eli viisi kertaa koko maailman väestö.

Tähän asti Bux.to on pelkkää hyväuskoisten hyväksikäyttöä. Todellinen raha alkaa liikkua siinä vaiheessa, kun jäsen on kyllästynyt käyttämään useita tunteja päivässä mainosten klikkailuun ja keskustelupalstojen spämmäämiseen ansaitakseen 2-3 euroa kuussa. Tässä vaiheessa on aika "ostaa referraaleja" tai "premium-jäsenyys". Bux.to lupaa jopa 1500 dollarin kuukausiansioita, mikäli maksaa heille 459 dollaria.

Kyseinen firma ei tietenkään voi taata, että sijoitus tuottaa mainittuja tuloja.

Eli todellisuudessa vain murto-osa yrityksen tuloista tulee mainoksista. Toiminnan ideana on saada mahdollisimman paljon jäseniä liittymään, jotka taas sitten hankkivat uusia jäseniä, jotka lähettävät rahaa Bux.to:lle.

Suurin osa mainoksistakin, parin ihmelääkemainoksen lisäksi, on "rikastu kotonasi 4:ssä minuutissa"-tyyppisiä. Eli Bux.to toimii porttina muille huijauksille. Tämän tapaiset sivustot eivät koskaan nousisi Googlessa edes parille ensimmäiselle tulossivulle, joten Bux.to on keino saada näille roskasivustoille näkyvyyttä.

Sama ohjelma toimii myös nimillä BuxVisit.net, AlertBux, FoxCash ja niin edelleen. Sivustot on käytännössä samoja, logoa myöten, vain nimi on toinen. Sivusojen toiminta ja sivustoilla olevat ohjeet ovat sanasta sanaan lähes samat.

Huhujen mukaan Bux.to ei maksa enää palkkiota käyttäjilleen, joten ilmeisesti tekijät yrittävät livahtaa nimeä vaihtamalla.

Epäonnistunut Agloco

Agloco oli vuosina 2006-2007 netissä levinnyt villitys. Sen taustalla on AllAdvantage-niminen vastaava ohjelma, joka oli suosittu 2000-luvun alussa.

Aglocon ideana on, että käyttäjät asentavat selaimeensa adware-ohjelman, jonka käytöstä heille maksetaan. Adwarehan on tuttu niille, jotka joskus ovat erehtyneet asentamaan väärän ilmaisohjelman, jonka mukana on tullut pop-uppeja näytölle roiskiva haittaohjelma. Paid to surf -ohjelmissa tästä hermojen menetyksestä maksetaan hyvitystä.

Käytännössä hyvitys tarkoittaa, ei suinkaan rahaa, vaan Aglocon "osakkeita". Agloco lupaa, että "käyttäjät omistavat 100% Aclogon osakkeista". Eli ohjelmaan liittyjille luvataan rahaa surffaamisesta, mutta missään ei kerrota kuinka paljon ja miten. Tärkeää kuitenkin on levittää ilosanomaa ja hankkia mahdollisimman paljon uusia jäseniä.

Kyseisestä firmasta ei ole tullut uutisia enää tämän vuoden puolella. Googlella löytyy muutamia mainossivuja, mutta ainakin Agloco.com-verkkotunnus on uusimatta. Agloco.fi-tunnuksen takaa löytyy Estems oy ja Juha Kontula, mutta sivustolla ei ole uutisia, eikä sen kautta voi rekisteröityä (rekisteröitymispainike ohjaa agloco.comiin).

Agloco ei ilmeisesti kuitenkaan pyytänyt rahaa, eli osallistuminen oli aidosti ilmaista. Mitään rahaa en ole kuitenkaan kuullut sen ulos maksaneen.

Yuwie wanna-be-verkosto

Yuwie ei ole PTC-sivusto, mutta leviää samalla periaatteella. Kyseessä on Myspacen tai Facebookin kaltainen sivusto, joka lupaa maksaa jäsenilleen rahaa. Rahaa 729 jäsenen hankkimisesta saa nykyrahassa kymmmenisen euroa.

Lisää asiaa Yuwiestä täältä.

Mietittävää lopuksi

Mitä hauskaa tekisit, jos sinulla olisi vapaapäivä koulusta tai töistä?

Entä mitä hauskaa tekisit kahdella eurolla?

Tämäntyyppiset ohjelmat ovat hyväksikäyttöä. Vaikka niissä luvataan, että liittyminen on ILMAISTA, niin mieti, kuinka arvokasta vapaa-aikasi sinulle on. Teetkö turhaa työtä kahdeksan tuntia kuussa ja saat siitä hikiset pari euroa?

Jos taas ohjelma kauppaa "jäsenyyksiä", pysy niistä kaukana. Mihin kyseinen firma haluaa SINUN rahojasi, jos kerran sille tulee rahaa ovista ja ikkunoista?

Wincapita ja todistustaakka

Olin tuossa jokin aika sitten eräässä lukiossa sijaisena ja opetin muun muassa argumentointitaitoa. Argumentoinnin peruskäsitteisiin kuuluva ns. todistustaakka tuntui olevan selvää kauraa lukion ekaluokkalaisille. Todistustaakalla tarkoitetaan filosofiassa (ja retoriikassa tai lakitieteessä) ajatusta, että väitteen esittäjällä on velvollisuus todistaa väitteensä todeksi.

Esimerkkinä käytin klassista argumentointivirhettä "ufoja on olemassa, koska kukaan ei voi todistaa, ettei ufoja ole olemassa". Oppilaat tuntuivat pitävän tätä niin ymmärrettävänä, että ihmettelivät mitä se hölmö sijainen itsestäänselvyyksiä latelee. Kuitenkin tuntuisi, että monille Wincapitaan sijoittaneelle tämä ei ole niin itsestäänselvää. Monet tuntuvat edelleen uskovan, että Wincapita teki valuuttakauppaa, koska "KRP ei ole todistanut, ettei valuuttakauppaa käyty". Poliisi on nyt kuitenkin jo pari kuukautta tutkinut klubia, eikä vielä ole löytänyt viitteitä siitä, että valuuttakauppaa olisi käyty.

Minulla olisi tarjota hieno rikastumismahdollisuus valuuttakaupalla. Tietenkään en voi todistaa sitä. Mutta toisaalta, kukaan ei voi myöskään todistaa, että en käy valuuttakauppaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun olen pyörittänyt ne parin veroparatiisin, rahapesulan ja numerotilin kautta ja ryypännyt ja huorannut ne Pattayalla. Eikö kuulosta hyvältä? Jos jonkun mielestä minun ei tarvitse esittää todisteita valuuttakaupasta, niin rahaa vain tulemaan.

Sääli sinänsä niitä, jotka oikeasti lähtivät vilpittömin mielin mukaan ja menettivät huikeita summia. Toisaalta, moni vielä pari kuukautta sitten retosteli ylimielisenä, eikä ottanut varoituksia korviinsa. Nyt on vaikea malttaa olla kommentoimatta jälkiviisaasti "enkö minä sanonut". Ja sitten on niitäkin, jotka eivät vieläkään usko, että kyseessä on huijaus ja pitävät kaikkea kritiikkiä kateellisten panetteluna.

Ja sitten on niitä, jotka tiesivät kyllä, mistä on kyse, mutta silti rekrytoivat lisää porukkaa mukaan. Katsotaan, millainen todistustaakka on sitten oikeudessa, ja kenellä.

Huuto.net-huijari jäi kiinni

Ostin kesän kunniaksi käytetyn retkipyörän Huuto.netistä. Huusin ensimmäistä kertaa (tai avovaimoni huusi) ja sain pyörän kohtuuhintaan. Jo samalla viikolla vaihevaijeri napsahti poikki. Vaijeri oli ruostunut, koska sitä ei oltu öljytty.

Noh, pikku vika, ja olisi itse pitänyt olla tarkempi.

Hieman pahemmin tulivat huijautuksi ne 50 hyväuskoista, jotka ostivat kolmekymppisen keravalaismiehen kauppaamia pelikonsoleita, pelejä tai digiboxeja. Rahat piti maksaa etukäteen, mutta tuotteita ei koskaan lähetetty. Mies ehti kääriä n. 5000 euron voitot huijauksellaan.

Outoa sinänsä, että tuollaisesta jää kiinni vasta, kun on huijannut jo 50:ntä henkilöä. Luulisi, että ip-osoitteen ja pankkitilin perusteella huijari voitaisiin jäljittää helposti. Noh, ip-osoitteen voi salata ja tuskin pankkitilinkään avaaminen väärällä nimellä on mahdotonta.

Poliisi suosittaa, ettei rahaa maksettaisi ennen kuin on nähnyt tuotteen.

Ylihintaiset domainit

Verkkotunnuksilla, eli domain-nimillä voidaan tehdä kaikenlaista huijausta verkossa. Eräs huijaustapa on tunnusten ylihintainen kaupittelu.

Sain tänään seuraavanlaisen ilmoituksen postiini:

I buy previously owned .COM domains in bulk and just purchased w************.com. I noticed that you own w************.net. If you want the more popular .COM version please go to:

[linkki poistettu]

If you are not interested just hit delete. This is a one time note for the owner of w************.net.

All the best,

Warren Davis
Email: warren.davis@dcinchq.com
Phone: 1-866-832-8718

Omistan tosiaan tuon .net-päätteisen verkkotunnuksen, ja nyt minulle haluttiin kaupata myös .com-päätteistä. Hinta vain oli viisinkertainen, eli 50$, kun esim. Enom.comista tai GoDaddyltä saman domainin saa rekisteröitöityö 10$-hintaan. Ja toisinkin kuin viestin lähettäjä väittää, .com-pääte on edelleen vapaana. Eli huijari on käynyt rekisteröintitietoja läpi ja massapostittanut tuota viestiä sen toivossa, että joku sattuisi tilaamaan verkkotunnuksen hänen firmansa kautta. Ei mikään pahin kuulemani ryöstöhinta, mutta melko kallista kuitenkin, ja markkinointimenetelmä on vähintäänkin arvelluttava.

Samanlaista kikkaa käytti suomalainen Ripex-niminen yhtiö. Ripex ilmeisesti kävi läpi fi-tunnuksen rekisteröineitä yrittäjiä. Ripexin edustaja lähestyi yrittäjiä puhelimitse ja kertoi, että joku kolmas, Ripexin tuntama taho, on kiinnostunut yrityksen nimellä varustetun ulkomaisen domain-nimen rekisteröimisestä. Com- ja net-tunnuksien rekisteröimisestä pyydettiin jopa satojen eurojen hintaa, kun normaalisti suomalaiset palveluntarjoajat rekisteröivät tunnuksia korkeintaan parin kymmenen euron hintaan. Yrityksiä oli kehotettu kiirehtimään domain-nimen rekisteröimistä, jotta se ei joutuisi vääriin käsiin. Kuten ensimmäisessäkin tapauksessa, domain-nimet kuitenkin olivat ja säilyivät edelleen rekisteröimättöminä.

Vaikka sanotaan, ettei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, niin harhaanjohtava markkinointi on Suomessa edelleen kiellettyä.