Kerrotaan, että shakki-pelin keksijä sai esittää kuninkaalle yhden toivomuksen ja toivoa mitä ikinä halusi. Toivomus oli varsin vaatimaton: keksijä halusi vain riisinjyviä, sen verran mitä mahtuu shakkilaudalle, kun ensimmäiselle ruudulle asetetaan yksi jyvä, seuraavalle kaksi, sitä seuraavalle neljä, sitä seuraavalle kahdeksan ja niin edelleen.
Ei kuulosta suurelta määrältä. Maalaisjärjellä arvoituna ehkä säkillinen jyviä.
Väärin. Tarkka luku on 18 446 744 073 709 551 615 riisinjyvää. Se on miljardeja kertoja enemmän riisiä kuin mitä maailmassa tuotetaan, ja itse asiassa, tuo riisimäärä ei edes mahtuisi maapallon pinnalle.
Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, myös tässä on opetus.
Verkostointimarkkinointi (eli pyramidipeli, eli multilevel marketing) saattaa kuulostaa ensi alkuun hyvältä. Pitää vain hankkia, sanotaan nyt 20 uutta jäsentä. Se ei kuulosta kovin vaikelta. Kuten muutama riisinhyvä shakkilaudan ruuduilla. Jos mukaan lähtee aikaisessa vaiheessa, se onkin varsin helppoa. Kuitenkin jäsenten määrän pitää kasvaa tasaisesti, ja pian se pomppaa tähtitieteellisiin lukuihin.
Esimerkiksi edellisessä viestissä käsitellyssä Bux.to-klikkailuohjelmassa pitää hankkia 20 jäsentä, jotta saa 63 dollaria. Eli toisin sanoen, kun 1 jäsen saa 63 dollaria, tarvitaan 20 jäsentä, jotka eivät saa mitään (paitsi sen 3 dollaria, jonka kuukausittaisesta klikkailusta maksetaan). Jos taas nämä 20 jäsentä haluavat saada enemmän kuin 3 dollaria/kk, tarvitaan 400 uutta jäsentä. Ja niin edelleen.
Tarkemmin seuraavasti:
20
400
8000
160 000
3 200 000
64 000 000
1 280 000 000
Kun tämä verkosto on edennyt seitsemännelle tasolle, on mukana yhteensä 1 347 368 420 jäsentä. Heidän pitää kerätä yhteensä 25 600 000 000, eli 25,6 miljaria uutta jäsentä, jotta saavat luotua itselleen alalinjan.
Maalaisjärjellä tuntuu, että 20 uutta jäsentä löytyy kaveripiiristä (about säkillinen riisiä, iisi juttu). Todellisuudessa koko maailman väestö ei riitä pitämään pyramidia pystyssä.
Ainiin, se tarinan opetus. Se on tämä: Jos joku pyytää sinua mukaan tällaiseen, eikä hän ole sen aloittaja, olet melko varmasti jossain pyramidin alaportaalla, korkeintaan keskivaiheilla. Tämä tarkoittaa, että et tule enää saamaan ketään mukaan, ja sinulle jää mustapekka käteen. Tulet rikastuttamaan korkeintaan muita jäseniä, ja menetät kaikki sijoituksesi, oli se sitten rahaa tai vaivaa.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Pay to click ja paid to surf-sivustot
Pay to click -ohjelmien idea on, että mainosten katsomisesta maksetaan. Taustatarina kulkee yleensä siten, että koska mainostajat käyttävät miljardeja dollareita kuluttajien tavoittamiseen, niin tämä avokätinen yritys jakaa rahat kuluttajille takaisin. Hienoa, eikö totta?
Tämäntyyppiset vedätykset liikkuvat tyhmien hyväksikäytön ja aitojen huijausten rajamaastossa. Todellisuudessa ohjelmat maksavat muutamia senttejä kuussa, kokonaisia dollareita ansaitsee vain, jos hankkii lisää jäseniä.
Todellisuudessa pay to click -ohjelmat perustuvat siihen, että huijattuja pyydetään lähettämään yritykselle rahaa, eli "ostamaan referraaleja". Hinnat ovat jopa useita satoja euroja.
Kyseessä on perinteinen pyramidimalli: ihmisiä painostetaan hankkimaan lisää jäseniä, jotka ostavat referraaleja tai lisenssejä tai mitä hyvänsä. Näistä tuloista sitten ohjelma voi maksaa muutamia senttejä jäsenille. Yleensä painotetaan, että liittyminen on ilmaista, ja huijatut menettävät vain aikaansa ja vaivaansa (mukaan lukien webmasterit jotka poistavat päivätyönään näitä referraaleja, eli spämmilinkkejä).
Maksettujen pikkusenttien tarkoitus on toimia vain syöttinä, jotta hyväuskoiset ostaisivat premiumjäsenyyksiä.
Rahaliikenne hoidetaan yleensä Paypalin tai muun anonyymin maksupalvelun kautta. "Todisteina" ohjelmissa on suttuisia kuvakaappauksia Paypal-tileistä.
Kuten pyramideissä yleensäkin, todellinen ansaitseminen uusia jäseniä rekrytoimalla on mahdotonta. Koska jäsenmäärän pitäisi kasvaa eksponentiaalisesti, loppuu maailmasta väki ennenkuin kukaan pääsee ansioille.
Tällaisiin mainoksiin törmää usein suomenkielisilläkin forumeilla ja blogispämmissä, etenkin ei-niin-hyvämaineisella Suomi24-keskustelupalstalla.
Bux.to on klassinen pyramidihuijaus (eli verkostomarkkinointihuijauksen alalaji). Tämän varmin tuntomerkki on Faq-osion ensimmäinen muistutus
Kuten muillakin pay to click -ohjelmissa, Bux.to lupaa maksaa mainosten katselemisesta. Heidän sivuillaan olevia mainoksia katsotaan kutakin vähintään 30 sekuntua. Tällöin ansaitsee Bux.to:n sivuilla esitetyn kaavion mukaan 3 dollaria, eli n. 2 euroa kuussa. Jäsenien, eli "referraalien" kautta voi hankkia enemmän rahaa.
Sivustolla esitetyn kaavan mukaan tulee hankkia 20 jäsentä, jolloin ansaitsee 62 dollaria. Tämä ei kuulosta vaikealta. Tosiasiassa kuitenkin potentiaaliset jäsenet loppuvat nopeasti kesken. Jos jäsenistön pitää kasvaa eksponentieaalisesti, kaikille ei kerta kaikkiaan riitä "referraaleja". Jo kahdeksannella portaalla jäsenmäärän pitäisi olla 25 600 000 000 eli 25 miljardia, eli viisi kertaa koko maailman väestö.
Tähän asti Bux.to on pelkkää hyväuskoisten hyväksikäyttöä. Todellinen raha alkaa liikkua siinä vaiheessa, kun jäsen on kyllästynyt käyttämään useita tunteja päivässä mainosten klikkailuun ja keskustelupalstojen spämmäämiseen ansaitakseen 2-3 euroa kuussa. Tässä vaiheessa on aika "ostaa referraaleja" tai "premium-jäsenyys". Bux.to lupaa jopa 1500 dollarin kuukausiansioita, mikäli maksaa heille 459 dollaria.
Kyseinen firma ei tietenkään voi taata, että sijoitus tuottaa mainittuja tuloja.
Eli todellisuudessa vain murto-osa yrityksen tuloista tulee mainoksista. Toiminnan ideana on saada mahdollisimman paljon jäseniä liittymään, jotka taas sitten hankkivat uusia jäseniä, jotka lähettävät rahaa Bux.to:lle.
Suurin osa mainoksistakin, parin ihmelääkemainoksen lisäksi, on "rikastu kotonasi 4:ssä minuutissa"-tyyppisiä. Eli Bux.to toimii porttina muille huijauksille. Tämän tapaiset sivustot eivät koskaan nousisi Googlessa edes parille ensimmäiselle tulossivulle, joten Bux.to on keino saada näille roskasivustoille näkyvyyttä.
Sama ohjelma toimii myös nimillä BuxVisit.net, AlertBux, FoxCash ja niin edelleen. Sivustot on käytännössä samoja, logoa myöten, vain nimi on toinen. Sivusojen toiminta ja sivustoilla olevat ohjeet ovat sanasta sanaan lähes samat.
Huhujen mukaan Bux.to ei maksa enää palkkiota käyttäjilleen, joten ilmeisesti tekijät yrittävät livahtaa nimeä vaihtamalla.
Agloco oli vuosina 2006-2007 netissä levinnyt villitys. Sen taustalla on AllAdvantage-niminen vastaava ohjelma, joka oli suosittu 2000-luvun alussa.
Aglocon ideana on, että käyttäjät asentavat selaimeensa adware-ohjelman, jonka käytöstä heille maksetaan. Adwarehan on tuttu niille, jotka joskus ovat erehtyneet asentamaan väärän ilmaisohjelman, jonka mukana on tullut pop-uppeja näytölle roiskiva haittaohjelma. Paid to surf -ohjelmissa tästä hermojen menetyksestä maksetaan hyvitystä.
Käytännössä hyvitys tarkoittaa, ei suinkaan rahaa, vaan Aglocon "osakkeita". Agloco lupaa, että "käyttäjät omistavat 100% Aclogon osakkeista". Eli ohjelmaan liittyjille luvataan rahaa surffaamisesta, mutta missään ei kerrota kuinka paljon ja miten. Tärkeää kuitenkin on levittää ilosanomaa ja hankkia mahdollisimman paljon uusia jäseniä.
Kyseisestä firmasta ei ole tullut uutisia enää tämän vuoden puolella. Googlella löytyy muutamia mainossivuja, mutta ainakin Agloco.com-verkkotunnus on uusimatta. Agloco.fi-tunnuksen takaa löytyy Estems oy ja Juha Kontula, mutta sivustolla ei ole uutisia, eikä sen kautta voi rekisteröityä (rekisteröitymispainike ohjaa agloco.comiin).
Agloco ei ilmeisesti kuitenkaan pyytänyt rahaa, eli osallistuminen oli aidosti ilmaista. Mitään rahaa en ole kuitenkaan kuullut sen ulos maksaneen.
Yuwie ei ole PTC-sivusto, mutta leviää samalla periaatteella. Kyseessä on Myspacen tai Facebookin kaltainen sivusto, joka lupaa maksaa jäsenilleen rahaa. Rahaa 729 jäsenen hankkimisesta saa nykyrahassa kymmmenisen euroa.
Lisää asiaa Yuwiestä täältä.
Mitä hauskaa tekisit, jos sinulla olisi vapaapäivä koulusta tai töistä?
Entä mitä hauskaa tekisit kahdella eurolla?
Tämäntyyppiset ohjelmat ovat hyväksikäyttöä. Vaikka niissä luvataan, että liittyminen on ILMAISTA, niin mieti, kuinka arvokasta vapaa-aikasi sinulle on. Teetkö turhaa työtä kahdeksan tuntia kuussa ja saat siitä hikiset pari euroa?
Jos taas ohjelma kauppaa "jäsenyyksiä", pysy niistä kaukana. Mihin kyseinen firma haluaa SINUN rahojasi, jos kerran sille tulee rahaa ovista ja ikkunoista?
Tämäntyyppiset vedätykset liikkuvat tyhmien hyväksikäytön ja aitojen huijausten rajamaastossa. Todellisuudessa ohjelmat maksavat muutamia senttejä kuussa, kokonaisia dollareita ansaitsee vain, jos hankkii lisää jäseniä.
Todellisuudessa pay to click -ohjelmat perustuvat siihen, että huijattuja pyydetään lähettämään yritykselle rahaa, eli "ostamaan referraaleja". Hinnat ovat jopa useita satoja euroja.
Kyseessä on perinteinen pyramidimalli: ihmisiä painostetaan hankkimaan lisää jäseniä, jotka ostavat referraaleja tai lisenssejä tai mitä hyvänsä. Näistä tuloista sitten ohjelma voi maksaa muutamia senttejä jäsenille. Yleensä painotetaan, että liittyminen on ilmaista, ja huijatut menettävät vain aikaansa ja vaivaansa (mukaan lukien webmasterit jotka poistavat päivätyönään näitä referraaleja, eli spämmilinkkejä).
Maksettujen pikkusenttien tarkoitus on toimia vain syöttinä, jotta hyväuskoiset ostaisivat premiumjäsenyyksiä.
Rahaliikenne hoidetaan yleensä Paypalin tai muun anonyymin maksupalvelun kautta. "Todisteina" ohjelmissa on suttuisia kuvakaappauksia Paypal-tileistä.
Kuten pyramideissä yleensäkin, todellinen ansaitseminen uusia jäseniä rekrytoimalla on mahdotonta. Koska jäsenmäärän pitäisi kasvaa eksponentiaalisesti, loppuu maailmasta väki ennenkuin kukaan pääsee ansioille.
Tällaisiin mainoksiin törmää usein suomenkielisilläkin forumeilla ja blogispämmissä, etenkin ei-niin-hyvämaineisella Suomi24-keskustelupalstalla.
Esimerkki: Bux.to, pikkupoikien Wincapita
Bux.to on klassinen pyramidihuijaus (eli verkostomarkkinointihuijauksen alalaji). Tämän varmin tuntomerkki on Faq-osion ensimmäinen muistutus
"Bux.to is NOT a Autosurf, Multi-Level Marketing, Pyramid, Ponzi, Matrix or "Get Rich Quick" scheme."
Kuten muillakin pay to click -ohjelmissa, Bux.to lupaa maksaa mainosten katselemisesta. Heidän sivuillaan olevia mainoksia katsotaan kutakin vähintään 30 sekuntua. Tällöin ansaitsee Bux.to:n sivuilla esitetyn kaavion mukaan 3 dollaria, eli n. 2 euroa kuussa. Jäsenien, eli "referraalien" kautta voi hankkia enemmän rahaa.
Sivustolla esitetyn kaavan mukaan tulee hankkia 20 jäsentä, jolloin ansaitsee 62 dollaria. Tämä ei kuulosta vaikealta. Tosiasiassa kuitenkin potentiaaliset jäsenet loppuvat nopeasti kesken. Jos jäsenistön pitää kasvaa eksponentieaalisesti, kaikille ei kerta kaikkiaan riitä "referraaleja". Jo kahdeksannella portaalla jäsenmäärän pitäisi olla 25 600 000 000 eli 25 miljardia, eli viisi kertaa koko maailman väestö.
Tähän asti Bux.to on pelkkää hyväuskoisten hyväksikäyttöä. Todellinen raha alkaa liikkua siinä vaiheessa, kun jäsen on kyllästynyt käyttämään useita tunteja päivässä mainosten klikkailuun ja keskustelupalstojen spämmäämiseen ansaitakseen 2-3 euroa kuussa. Tässä vaiheessa on aika "ostaa referraaleja" tai "premium-jäsenyys". Bux.to lupaa jopa 1500 dollarin kuukausiansioita, mikäli maksaa heille 459 dollaria.
Kyseinen firma ei tietenkään voi taata, että sijoitus tuottaa mainittuja tuloja.
Eli todellisuudessa vain murto-osa yrityksen tuloista tulee mainoksista. Toiminnan ideana on saada mahdollisimman paljon jäseniä liittymään, jotka taas sitten hankkivat uusia jäseniä, jotka lähettävät rahaa Bux.to:lle.
Suurin osa mainoksistakin, parin ihmelääkemainoksen lisäksi, on "rikastu kotonasi 4:ssä minuutissa"-tyyppisiä. Eli Bux.to toimii porttina muille huijauksille. Tämän tapaiset sivustot eivät koskaan nousisi Googlessa edes parille ensimmäiselle tulossivulle, joten Bux.to on keino saada näille roskasivustoille näkyvyyttä.
Sama ohjelma toimii myös nimillä BuxVisit.net, AlertBux, FoxCash ja niin edelleen. Sivustot on käytännössä samoja, logoa myöten, vain nimi on toinen. Sivusojen toiminta ja sivustoilla olevat ohjeet ovat sanasta sanaan lähes samat.
Huhujen mukaan Bux.to ei maksa enää palkkiota käyttäjilleen, joten ilmeisesti tekijät yrittävät livahtaa nimeä vaihtamalla.
Epäonnistunut Agloco
Agloco oli vuosina 2006-2007 netissä levinnyt villitys. Sen taustalla on AllAdvantage-niminen vastaava ohjelma, joka oli suosittu 2000-luvun alussa.
Aglocon ideana on, että käyttäjät asentavat selaimeensa adware-ohjelman, jonka käytöstä heille maksetaan. Adwarehan on tuttu niille, jotka joskus ovat erehtyneet asentamaan väärän ilmaisohjelman, jonka mukana on tullut pop-uppeja näytölle roiskiva haittaohjelma. Paid to surf -ohjelmissa tästä hermojen menetyksestä maksetaan hyvitystä.
Käytännössä hyvitys tarkoittaa, ei suinkaan rahaa, vaan Aglocon "osakkeita". Agloco lupaa, että "käyttäjät omistavat 100% Aclogon osakkeista". Eli ohjelmaan liittyjille luvataan rahaa surffaamisesta, mutta missään ei kerrota kuinka paljon ja miten. Tärkeää kuitenkin on levittää ilosanomaa ja hankkia mahdollisimman paljon uusia jäseniä.
Kyseisestä firmasta ei ole tullut uutisia enää tämän vuoden puolella. Googlella löytyy muutamia mainossivuja, mutta ainakin Agloco.com-verkkotunnus on uusimatta. Agloco.fi-tunnuksen takaa löytyy Estems oy ja Juha Kontula, mutta sivustolla ei ole uutisia, eikä sen kautta voi rekisteröityä (rekisteröitymispainike ohjaa agloco.comiin).
Agloco ei ilmeisesti kuitenkaan pyytänyt rahaa, eli osallistuminen oli aidosti ilmaista. Mitään rahaa en ole kuitenkaan kuullut sen ulos maksaneen.
Yuwie wanna-be-verkosto
Yuwie ei ole PTC-sivusto, mutta leviää samalla periaatteella. Kyseessä on Myspacen tai Facebookin kaltainen sivusto, joka lupaa maksaa jäsenilleen rahaa. Rahaa 729 jäsenen hankkimisesta saa nykyrahassa kymmmenisen euroa.
Lisää asiaa Yuwiestä täältä.
Mietittävää lopuksi
Mitä hauskaa tekisit, jos sinulla olisi vapaapäivä koulusta tai töistä?
Entä mitä hauskaa tekisit kahdella eurolla?
Tämäntyyppiset ohjelmat ovat hyväksikäyttöä. Vaikka niissä luvataan, että liittyminen on ILMAISTA, niin mieti, kuinka arvokasta vapaa-aikasi sinulle on. Teetkö turhaa työtä kahdeksan tuntia kuussa ja saat siitä hikiset pari euroa?
Jos taas ohjelma kauppaa "jäsenyyksiä", pysy niistä kaukana. Mihin kyseinen firma haluaa SINUN rahojasi, jos kerran sille tulee rahaa ovista ja ikkunoista?
lauantai 17. toukokuuta 2008
Wincapita ja todistustaakka
Olin tuossa jokin aika sitten eräässä lukiossa sijaisena ja opetin muun muassa argumentointitaitoa. Argumentoinnin peruskäsitteisiin kuuluva ns. todistustaakka tuntui olevan selvää kauraa lukion ekaluokkalaisille. Todistustaakalla tarkoitetaan filosofiassa (ja retoriikassa tai lakitieteessä) ajatusta, että väitteen esittäjällä on velvollisuus todistaa väitteensä todeksi.
Esimerkkinä käytin klassista argumentointivirhettä "ufoja on olemassa, koska kukaan ei voi todistaa, ettei ufoja ole olemassa". Oppilaat tuntuivat pitävän tätä niin ymmärrettävänä, että ihmettelivät mitä se hölmö sijainen itsestäänselvyyksiä latelee. Kuitenkin tuntuisi, että monille Wincapitaan sijoittaneelle tämä ei ole niin itsestäänselvää. Monet tuntuvat edelleen uskovan, että Wincapita teki valuuttakauppaa, koska "KRP ei ole todistanut, ettei valuuttakauppaa käyty". Poliisi on nyt kuitenkin jo pari kuukautta tutkinut klubia, eikä vielä ole löytänyt viitteitä siitä, että valuuttakauppaa olisi käyty.
Minulla olisi tarjota hieno rikastumismahdollisuus valuuttakaupalla. Tietenkään en voi todistaa sitä. Mutta toisaalta, kukaan ei voi myöskään todistaa, että en käy valuuttakauppaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun olen pyörittänyt ne parin veroparatiisin, rahapesulan ja numerotilin kautta ja ryypännyt ja huorannut ne Pattayalla. Eikö kuulosta hyvältä? Jos jonkun mielestä minun ei tarvitse esittää todisteita valuuttakaupasta, niin rahaa vain tulemaan.
Sääli sinänsä niitä, jotka oikeasti lähtivät vilpittömin mielin mukaan ja menettivät huikeita summia. Toisaalta, moni vielä pari kuukautta sitten retosteli ylimielisenä, eikä ottanut varoituksia korviinsa. Nyt on vaikea malttaa olla kommentoimatta jälkiviisaasti "enkö minä sanonut". Ja sitten on niitäkin, jotka eivät vieläkään usko, että kyseessä on huijaus ja pitävät kaikkea kritiikkiä kateellisten panetteluna.
Ja sitten on niitä, jotka tiesivät kyllä, mistä on kyse, mutta silti rekrytoivat lisää porukkaa mukaan. Katsotaan, millainen todistustaakka on sitten oikeudessa, ja kenellä.
Esimerkkinä käytin klassista argumentointivirhettä "ufoja on olemassa, koska kukaan ei voi todistaa, ettei ufoja ole olemassa". Oppilaat tuntuivat pitävän tätä niin ymmärrettävänä, että ihmettelivät mitä se hölmö sijainen itsestäänselvyyksiä latelee. Kuitenkin tuntuisi, että monille Wincapitaan sijoittaneelle tämä ei ole niin itsestäänselvää. Monet tuntuvat edelleen uskovan, että Wincapita teki valuuttakauppaa, koska "KRP ei ole todistanut, ettei valuuttakauppaa käyty". Poliisi on nyt kuitenkin jo pari kuukautta tutkinut klubia, eikä vielä ole löytänyt viitteitä siitä, että valuuttakauppaa olisi käyty.
Minulla olisi tarjota hieno rikastumismahdollisuus valuuttakaupalla. Tietenkään en voi todistaa sitä. Mutta toisaalta, kukaan ei voi myöskään todistaa, että en käy valuuttakauppaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun olen pyörittänyt ne parin veroparatiisin, rahapesulan ja numerotilin kautta ja ryypännyt ja huorannut ne Pattayalla. Eikö kuulosta hyvältä? Jos jonkun mielestä minun ei tarvitse esittää todisteita valuuttakaupasta, niin rahaa vain tulemaan.
Sääli sinänsä niitä, jotka oikeasti lähtivät vilpittömin mielin mukaan ja menettivät huikeita summia. Toisaalta, moni vielä pari kuukautta sitten retosteli ylimielisenä, eikä ottanut varoituksia korviinsa. Nyt on vaikea malttaa olla kommentoimatta jälkiviisaasti "enkö minä sanonut". Ja sitten on niitäkin, jotka eivät vieläkään usko, että kyseessä on huijaus ja pitävät kaikkea kritiikkiä kateellisten panetteluna.
Ja sitten on niitä, jotka tiesivät kyllä, mistä on kyse, mutta silti rekrytoivat lisää porukkaa mukaan. Katsotaan, millainen todistustaakka on sitten oikeudessa, ja kenellä.
torstai 8. toukokuuta 2008
Huuto.net-huijari jäi kiinni
Ostin kesän kunniaksi käytetyn retkipyörän Huuto.netistä. Huusin ensimmäistä kertaa (tai avovaimoni huusi) ja sain pyörän kohtuuhintaan. Jo samalla viikolla vaihevaijeri napsahti poikki. Vaijeri oli ruostunut, koska sitä ei oltu öljytty.
Noh, pikku vika, ja olisi itse pitänyt olla tarkempi.
Hieman pahemmin tulivat huijautuksi ne 50 hyväuskoista, jotka ostivat kolmekymppisen keravalaismiehen kauppaamia pelikonsoleita, pelejä tai digiboxeja. Rahat piti maksaa etukäteen, mutta tuotteita ei koskaan lähetetty. Mies ehti kääriä n. 5000 euron voitot huijauksellaan.
Outoa sinänsä, että tuollaisesta jää kiinni vasta, kun on huijannut jo 50:ntä henkilöä. Luulisi, että ip-osoitteen ja pankkitilin perusteella huijari voitaisiin jäljittää helposti. Noh, ip-osoitteen voi salata ja tuskin pankkitilinkään avaaminen väärällä nimellä on mahdotonta.
Poliisi suosittaa, ettei rahaa maksettaisi ennen kuin on nähnyt tuotteen.
Noh, pikku vika, ja olisi itse pitänyt olla tarkempi.
Hieman pahemmin tulivat huijautuksi ne 50 hyväuskoista, jotka ostivat kolmekymppisen keravalaismiehen kauppaamia pelikonsoleita, pelejä tai digiboxeja. Rahat piti maksaa etukäteen, mutta tuotteita ei koskaan lähetetty. Mies ehti kääriä n. 5000 euron voitot huijauksellaan.
Outoa sinänsä, että tuollaisesta jää kiinni vasta, kun on huijannut jo 50:ntä henkilöä. Luulisi, että ip-osoitteen ja pankkitilin perusteella huijari voitaisiin jäljittää helposti. Noh, ip-osoitteen voi salata ja tuskin pankkitilinkään avaaminen väärällä nimellä on mahdotonta.
Poliisi suosittaa, ettei rahaa maksettaisi ennen kuin on nähnyt tuotteen.
perjantai 2. toukokuuta 2008
Ylihintaiset domainit
Verkkotunnuksilla, eli domain-nimillä voidaan tehdä kaikenlaista huijausta verkossa. Eräs huijaustapa on tunnusten ylihintainen kaupittelu.
Sain tänään seuraavanlaisen ilmoituksen postiini:
Omistan tosiaan tuon .net-päätteisen verkkotunnuksen, ja nyt minulle haluttiin kaupata myös .com-päätteistä. Hinta vain oli viisinkertainen, eli 50$, kun esim. Enom.comista tai GoDaddyltä saman domainin saa rekisteröitöityö 10$-hintaan. Ja toisinkin kuin viestin lähettäjä väittää, .com-pääte on edelleen vapaana. Eli huijari on käynyt rekisteröintitietoja läpi ja massapostittanut tuota viestiä sen toivossa, että joku sattuisi tilaamaan verkkotunnuksen hänen firmansa kautta. Ei mikään pahin kuulemani ryöstöhinta, mutta melko kallista kuitenkin, ja markkinointimenetelmä on vähintäänkin arvelluttava.
Samanlaista kikkaa käytti suomalainen Ripex-niminen yhtiö. Ripex ilmeisesti kävi läpi fi-tunnuksen rekisteröineitä yrittäjiä. Ripexin edustaja lähestyi yrittäjiä puhelimitse ja kertoi, että joku kolmas, Ripexin tuntama taho, on kiinnostunut yrityksen nimellä varustetun ulkomaisen domain-nimen rekisteröimisestä. Com- ja net-tunnuksien rekisteröimisestä pyydettiin jopa satojen eurojen hintaa, kun normaalisti suomalaiset palveluntarjoajat rekisteröivät tunnuksia korkeintaan parin kymmenen euron hintaan. Yrityksiä oli kehotettu kiirehtimään domain-nimen rekisteröimistä, jotta se ei joutuisi vääriin käsiin. Kuten ensimmäisessäkin tapauksessa, domain-nimet kuitenkin olivat ja säilyivät edelleen rekisteröimättöminä.
Vaikka sanotaan, ettei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, niin harhaanjohtava markkinointi on Suomessa edelleen kiellettyä.
Sain tänään seuraavanlaisen ilmoituksen postiini:
I buy previously owned .COM domains in bulk and just purchased w************.com. I noticed that you own w************.net. If you want the more popular .COM version please go to:
[linkki poistettu]
If you are not interested just hit delete. This is a one time note for the owner of w************.net.
All the best,
Warren Davis
Email: warren.davis@dcinchq.com
Phone: 1-866-832-8718
Omistan tosiaan tuon .net-päätteisen verkkotunnuksen, ja nyt minulle haluttiin kaupata myös .com-päätteistä. Hinta vain oli viisinkertainen, eli 50$, kun esim. Enom.comista tai GoDaddyltä saman domainin saa rekisteröitöityö 10$-hintaan. Ja toisinkin kuin viestin lähettäjä väittää, .com-pääte on edelleen vapaana. Eli huijari on käynyt rekisteröintitietoja läpi ja massapostittanut tuota viestiä sen toivossa, että joku sattuisi tilaamaan verkkotunnuksen hänen firmansa kautta. Ei mikään pahin kuulemani ryöstöhinta, mutta melko kallista kuitenkin, ja markkinointimenetelmä on vähintäänkin arvelluttava.
Samanlaista kikkaa käytti suomalainen Ripex-niminen yhtiö. Ripex ilmeisesti kävi läpi fi-tunnuksen rekisteröineitä yrittäjiä. Ripexin edustaja lähestyi yrittäjiä puhelimitse ja kertoi, että joku kolmas, Ripexin tuntama taho, on kiinnostunut yrityksen nimellä varustetun ulkomaisen domain-nimen rekisteröimisestä. Com- ja net-tunnuksien rekisteröimisestä pyydettiin jopa satojen eurojen hintaa, kun normaalisti suomalaiset palveluntarjoajat rekisteröivät tunnuksia korkeintaan parin kymmenen euron hintaan. Yrityksiä oli kehotettu kiirehtimään domain-nimen rekisteröimistä, jotta se ei joutuisi vääriin käsiin. Kuten ensimmäisessäkin tapauksessa, domain-nimet kuitenkin olivat ja säilyivät edelleen rekisteröimättöminä.
Vaikka sanotaan, ettei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, niin harhaanjohtava markkinointi on Suomessa edelleen kiellettyä.
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Yritysvakoilijoille koittaa vaikeat ajat
Eduskunta on säätämässä lakia, jonka perusteella työnantaja voisi lukea työntekijöiden lähettämien sähköpostien tunnistetiedot. Näitä tunnistetietoja ovat esimerkiksi tieto viestin lähettäjästä ja vastaanottajasta, yhteyden kestosta, reitityksestä, ajankohdasta ja siirretyn tiedon määrästä.
Näiden tietojen käsitteleminen olisi sallittua, jos viestintäpalveluiden ohjeiden vastainen käyttö aiheuttaa työnantajalle merkittävää haittaa tai paljastaa ulkopuolisille elinkeinotoiminnan kannalta keskeisiä yrityssalaisuuksia. Työnantajalla ei kuitenkaan olisi oikeutta avata viestejä.
Perinteiseen postiin verrattuna tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli työntekijää epäillään yrityssalaisuuksien vuotamisesta, työnantajalla on oikeus katsoa kirjekuoren päältä kenelle kirje on lähetetty, kuka sen on lähettänyt ja paljonko se painaa. Tietenkin vain, mikäli työnantaja on lähettänyt kirjeen yrityksen postin kautta, eikä esim. pudottanut kirjettä konttorin vastapäätä olevaan postilaatikkoon. Mikäli kirjeen päälle on kirjoitettu lähettäjäksi "Ilkka Insinööri, Nikoan salainen tuotekehittelylaboratorio", vastaanottajaksi "Ääriksonin teollisuusvakoiluosasto" ja isolla tussilla vielä kirjoitettu päälle "rahanarvoisia yrityssalaisuksia", niin yrityssalaisuuksien vuotaminen paljastuu.
Johan koittaa yritysvakoilijoille kovat ajat.
Ehkä lain hyvä puoli on siinä, että saadaan karsittua pahimmat tumpelot pois. Jos nimittäin minun työntekijäni kärähtäisi tämän lain avulla, potkujen perusteena ei olisi yritysvakoilu, vaan silkka typeryys.
Valitettavasti kuitenkin rikollinen osaa peittää jälkensä. Laista ei ole siis yhtään mitään hyötyä rikollisuuden torjumisessa, siitä on pelkkää haittaa tavallisille työntekijöille. Laki on vahvasti Nokian lobbaama, ja voimme pian odottaa sille jatkoa. Ensimmäinen askel on aina vaikein, mutta kun se on otettu, voidaan säätää pian lisälakeja, joiden perusteella työntekijöitä on mahdollista valvoa enemmän.
Jälleen kerran Suvi Linden osoittaa olevansa täysin pihalla siitä, miten Internet toimii. Tosin, hänen puolustuksekseen sanottakoon, että tämä, kuten surullisenkuuluisa lapsipornofiltterikin, olivat hänen edeltäjänäsä Susanna Huovisen lakiesityksiä. Silti nykyinen eduskunta ja hallitus jatkavat samaa linjaa. Molemmille laeille on yhteistä se, että ne ovat järjettömän tehottomia ja yhtä aikaa vaarallisia.
Näiden tietojen käsitteleminen olisi sallittua, jos viestintäpalveluiden ohjeiden vastainen käyttö aiheuttaa työnantajalle merkittävää haittaa tai paljastaa ulkopuolisille elinkeinotoiminnan kannalta keskeisiä yrityssalaisuuksia. Työnantajalla ei kuitenkaan olisi oikeutta avata viestejä.
Perinteiseen postiin verrattuna tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli työntekijää epäillään yrityssalaisuuksien vuotamisesta, työnantajalla on oikeus katsoa kirjekuoren päältä kenelle kirje on lähetetty, kuka sen on lähettänyt ja paljonko se painaa. Tietenkin vain, mikäli työnantaja on lähettänyt kirjeen yrityksen postin kautta, eikä esim. pudottanut kirjettä konttorin vastapäätä olevaan postilaatikkoon. Mikäli kirjeen päälle on kirjoitettu lähettäjäksi "Ilkka Insinööri, Nikoan salainen tuotekehittelylaboratorio", vastaanottajaksi "Ääriksonin teollisuusvakoiluosasto" ja isolla tussilla vielä kirjoitettu päälle "rahanarvoisia yrityssalaisuksia", niin yrityssalaisuuksien vuotaminen paljastuu.
Johan koittaa yritysvakoilijoille kovat ajat.
Ehkä lain hyvä puoli on siinä, että saadaan karsittua pahimmat tumpelot pois. Jos nimittäin minun työntekijäni kärähtäisi tämän lain avulla, potkujen perusteena ei olisi yritysvakoilu, vaan silkka typeryys.
Valitettavasti kuitenkin rikollinen osaa peittää jälkensä. Laista ei ole siis yhtään mitään hyötyä rikollisuuden torjumisessa, siitä on pelkkää haittaa tavallisille työntekijöille. Laki on vahvasti Nokian lobbaama, ja voimme pian odottaa sille jatkoa. Ensimmäinen askel on aina vaikein, mutta kun se on otettu, voidaan säätää pian lisälakeja, joiden perusteella työntekijöitä on mahdollista valvoa enemmän.
Jälleen kerran Suvi Linden osoittaa olevansa täysin pihalla siitä, miten Internet toimii. Tosin, hänen puolustuksekseen sanottakoon, että tämä, kuten surullisenkuuluisa lapsipornofiltterikin, olivat hänen edeltäjänäsä Susanna Huovisen lakiesityksiä. Silti nykyinen eduskunta ja hallitus jatkavat samaa linjaa. Molemmille laeille on yhteistä se, että ne ovat järjettömän tehottomia ja yhtä aikaa vaarallisia.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Kutsu seikkailuun, eli pylly vasten pyllyä pum-pum
Varallisuusvalmennus ei varsinaisesti ole huijaus. Ainakaan lakiteknisesti; se on sitten eri asia, pitääkö kukaan rehti ihminen markkinakoijareiden kissankusen hajuisia liirumlaareita rehellisenä.
Varallisuusvalmennuksen blogi ja nettisivut (http://www.varallisuusvalmennus.fi) ovat hämmästyttävä yhdistelmä muka-filosofis-uskonnollista hömppää, homopinkkiä slurpsis-naminamia, bisnespellen lipevää linssinviilausta ja halpissarasvuon elämäntapa-tsemppausta. Virallisesti yritys harjoittaa liikkeenjohdon konsultointia ( kaupparekisteri) ja asuntosijoittamista (yrityksen nettisivut).
Mutta mitä kyseinen pulju oikeasti tekee, sitä ei tiedä Ken eikä äitee. Jostain karvalakkien sijoitusneuvonnasta näyttäisi olevan kyse. Eli ilmaista rahaa ja kaikkea kivaa kaikille. Vaurastuminen on kaikkien ulottuvilla, pitää vain poistaa esteet (tämä tietenkin tapahtuu vihreillä taikakaalinlehdillä, joita myös seteleiksi kutsutaan).
Blogin mukaan eräs suurimpia vaurastumisen esteitä on epäily. Tämä on varmasti totta: viimeksi Wincapitankin kohdalla huomattiin, että juuri epäily oli suurin este rikastumisen tiellä. Tarvittiin sokeaa uskoa siihen, että joku tuntematon heppu veroparatiisissa sijaitsevasta bulvaanifirmasta tekee minusta rikkaan. Ja osa uskoo vieläkin kuin isäjumalaan. Jos lähtee mukaan sijoitusbisnekseen, ei kannata epäillä. Jos epäilys tartuu matkaan, niin saattaa sijoittaminen unohtua.
Epäilyn unohtamisen lisäksi pysyttele erossa köyhistä ihmisistä. Köyhät ovat huonoja ihmisiä, pelokkaita luusereita. Raha on rakkautta, raha on puolisosi. Älä pidä muita jumalia.
Sijoittamisessa ei ole kyse saamisesta, vaan antamisesta. Miksi et siis aloittaisi sijoitusneuvojastasi? Hän on sentään ystäväsi. Hän hymyillen trallalaa-auttaa kaikkia ystäviään rikastumaan, vaikka eihän rikastuminen ole tärkeää, vaan ystävien auttaminen. Rakkautta, vaurautta.. uuh... sisään, ulos... rakkautta, lisää vaurautta, taloudellista riippumattomuutta... Kaikki rahat tiskiin, ethän enää halua palata entiseen kurjaan elämääsi, haluat rahaa tekemättä töitä.
Oikeasti haluat 1000 euroa päivässä tekemättä töitä, leikkiä leluilla ja liimailla unelmiesi kuvia isolle paperille:
Unohda bisnesenkelit, tässä tulee itse jeesus, buddha ja kongfutse samassa ilmestyksessä.
Muista myös, että sijoittaja voi hävitä kaiken. Mitäs olit ahne. You've been fucked, bitch. Elämä on erikoinen paradoksien täyttämä seikkailu, kuten Matias sanoo.
Sinä et olekaan voittaja, vaan hikinen, köyhä, pelokas häviäjä, joka ei rakasta rahaa tarpeeksi. Etkö sinä olekaan valmis uhraamaan kaikkea tosirakkauden vuoksi?
Rakkkaudella,
Vieraskynä
Varallisuusvalmennuksen blogi ja nettisivut (http://www.varallisuusvalmennus.fi) ovat hämmästyttävä yhdistelmä muka-filosofis-uskonnollista hömppää, homopinkkiä slurpsis-naminamia, bisnespellen lipevää linssinviilausta ja halpissarasvuon elämäntapa-tsemppausta. Virallisesti yritys harjoittaa liikkeenjohdon konsultointia ( kaupparekisteri) ja asuntosijoittamista (yrityksen nettisivut).
Mutta mitä kyseinen pulju oikeasti tekee, sitä ei tiedä Ken eikä äitee. Jostain karvalakkien sijoitusneuvonnasta näyttäisi olevan kyse. Eli ilmaista rahaa ja kaikkea kivaa kaikille. Vaurastuminen on kaikkien ulottuvilla, pitää vain poistaa esteet (tämä tietenkin tapahtuu vihreillä taikakaalinlehdillä, joita myös seteleiksi kutsutaan).
Blogin mukaan eräs suurimpia vaurastumisen esteitä on epäily. Tämä on varmasti totta: viimeksi Wincapitankin kohdalla huomattiin, että juuri epäily oli suurin este rikastumisen tiellä. Tarvittiin sokeaa uskoa siihen, että joku tuntematon heppu veroparatiisissa sijaitsevasta bulvaanifirmasta tekee minusta rikkaan. Ja osa uskoo vieläkin kuin isäjumalaan. Jos lähtee mukaan sijoitusbisnekseen, ei kannata epäillä. Jos epäilys tartuu matkaan, niin saattaa sijoittaminen unohtua.
Epäilyn unohtamisen lisäksi pysyttele erossa köyhistä ihmisistä. Köyhät ovat huonoja ihmisiä, pelokkaita luusereita. Raha on rakkautta, raha on puolisosi. Älä pidä muita jumalia.
Sijoittamisessa ei ole kyse saamisesta, vaan antamisesta. Miksi et siis aloittaisi sijoitusneuvojastasi? Hän on sentään ystäväsi. Hän hymyillen trallalaa-auttaa kaikkia ystäviään rikastumaan, vaikka eihän rikastuminen ole tärkeää, vaan ystävien auttaminen. Rakkautta, vaurautta.. uuh... sisään, ulos... rakkautta, lisää vaurautta, taloudellista riippumattomuutta... Kaikki rahat tiskiin, ethän enää halua palata entiseen kurjaan elämääsi, haluat rahaa tekemättä töitä.
Oikeasti haluat 1000 euroa päivässä tekemättä töitä, leikkiä leluilla ja liimailla unelmiesi kuvia isolle paperille:
"Mieti unelmiasi ja tee niistä tavoitteita. Liimaile haluamiesi asioiden kuvia suurelle paperille ja laita ne seinälle, pieni kuva unelma-autosta peilin kulmaan, muistikirjaan, sinne mistä näet sen mahdollisimman usein. Ajattele tavoitteitasi paljon."
Unohda bisnesenkelit, tässä tulee itse jeesus, buddha ja kongfutse samassa ilmestyksessä.
Muista myös, että sijoittaja voi hävitä kaiken. Mitäs olit ahne. You've been fucked, bitch. Elämä on erikoinen paradoksien täyttämä seikkailu, kuten Matias sanoo.
Sinä et olekaan voittaja, vaan hikinen, köyhä, pelokas häviäjä, joka ei rakasta rahaa tarpeeksi. Etkö sinä olekaan valmis uhraamaan kaikkea tosirakkauden vuoksi?
Rakkkaudella,
Vieraskynä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)